Ekoprintti eli kasvien kuviot kankaille
Ekoprintti on luonnonväreillä värjäämisen menetelmä, jossa kasvin väri ja/tai muoto siirtyvät suoraan kuvioitavaan materiaaliin. Menetelmästä käytetään useita nimiä: kontaktivärjäys, ekoprinttaus (eng. botanical print, eco print, contact dyeing) ja ekoprintti.
Itse tutustuin tekniikkaan 2008 australialaisen taitelijan ja käsityöläisen, India Flintin monipuolisten kirjojen kautta. Tekniikka on sittemmin kehittynyt paljon ja samoin erilaisia sovellutuksia ja tekijöitä on runsaasti. Tutustumisen arvoinen on mm. intialainen Adiv Pure Nature -yritys, joka hyödyntää temppeleissä uhrattavia kukkia ”kierrättäen” ekoprintteihin. Suomessa selkeää materiaalia aihepiiristä on julkaissut mm. Raranaturan Outi Mäkelä.
Prosessin aluksi materiaali aina puretetaan eli esikäsitellään sille soveltuvalla menetelmällä. Purettaminen tarkoittaa, että materiaali käsitellään siten, että luonnonvärin pigmentti muuttuu veteen liukenemattomaksi ja kiinnittyy kuituun. Valkuaisainekuidut villa ja silkki puretetaan yleensä alunalla, selluloosakuiduille on uusia puretustapoja (tanniinit, natriumasetaatti jne.) ja silkille ja selluloosakuiduille voidaan tehdä myös soijamaitokäsittely. Puretustapa vaikuttaa myös lopputuloksen sävyihin.
Ekoprintin perusmenetelmässä värjäykseen soveltuvat kasvit käytetään joko tuoreina tai kuivat kasvit liotetaan ja asetetaan värjättävän, etukäteen puretetun materiaalin päälle. Materiaali kääritään mahdollisimman tiiviiksi paketiksi, jota höyrytetään tunnin ajan. Kursseilla kokeillaan eri menetelmiä riippuen kurssin tavoitteista ja kurssin pituudesta. Tekniikka soveltuu hyvin villalle ja silkille, mutta myös selluloosakuiduille, kuten pellavalle ja puuvillalle voi tehdä ekoprinttejä. Kuviointitapa soveltuu langoille, erilaisille kankaille ja jopa valmiille vaatteille. Luokissamme höyrytys tehdään pääosin vanhoissa alumiinisissa mehumaijoissa.
Kasveja ei tarvita niin paljoa kuin perinteisessä liemivärjäyksessä, jossa kasveja tarvitaan noin kymmenkertainen määrä suhteessa värjättävän kuivapainoon. Käytettävä menetelmä kannattaakin valita halutun tavoitteen mukaan, tosin yllätyksiin on hyvä varautua!
Osasta kasveista irtoaa höyrytyksessä väriä (positiivikuva), osasta hyödynnetään kasvin kaunis muoto. Melko uusia sovellutuksia ovat ns. peittokankaat, joiden tehtävänä on juuri tuoda kasvin muoto esiin. Siinä eri menetelmillä puretetun, kuvioitavan kankaan päälle asetetaan suunnitelman mukaiset kasvit ja niiden päälle eri menetelmin käsitelty (mm. rauta-, tanniini- tai väripeitto) peittokangas. Peittokangas reagoi kuvioitavan kankaan kanssa ja väri muodostuu kuvioiden ympärille (negatiivikuva). Monimutkaista? Välillä sen sitä onkin ja kokeilevasta asenteesta ja kärsivällisyydestä on hyötyä!
On hyvä huomioida, että kasveista tulee kuumennettaessa voimakkaita tuoksuja – oli sitten kyseessä perinteinen luonnonväreillä värjääminen tai ekoprinttaus – joten luonnonväreillä värjääminen ei sovellu tuoksuherkille tai jos olet jollekin kasville allerginen. Kaikki värjäys tehdään siihen käyttöön varatuissa kattiloissa, höyryttimissä ja astioissa! Samoin on tärkeää muistaa suojaimien käyttö apuaineita käsiteltäessä. Lisäksi noudatamme jokamiehen oikeuksia ja rajoituksia kasvien keräämisessä…
Helsingin työväenopistolla kurssi pidettiin syys-lokakuussa ja seuraava kurssi on suunnitteilla ainakin alkusyksyyn 2024. Käytimme kuviointeihin eri kasvien lehtiä (mm. vadelma, kanukka, villiviini, hevoskastanja, tammi, mansikka, verivaahtera, ruusu, lupiini, kielo, eucalyptus, horsma, poimulehti), kukkia (kosmoskukka, tiikerinkaunosilmä, petunia, ruusu, samettiruusu, hibiscus) sekä kuivattuja värikasveja (krappi, sinipuu, kamomilla).
Kuvassa kokeiluja erilaisilla ekoprintin sovellutuksilla.
Kuva: Tupu Mentu