Emalikorujen valmistuksen perusteet – työskentelyä materiaalin ehdoilla

Perhosen siiven muotoiset korvakorut
Katja Varis. Perhosen siipeä esittävät korunosat, maalattu nestemäisellä teollisuusemalilla.

Teksti ja kuvat koruopettaja Maria Kiialainen

Emalikorujen valmistuksen perusteet -kurssi tarjoaa johdatuksen emalointiin ja sen monipuolisiin työskentelytapoihin. Kurssilla emalointia lähestytään käytännönläheisesti, materiaalin ehdoilla ja kokeilujen kautta. Työskentelyssä korostuvat prosessi, havainnointi ja oman tekemisen suuntaaminen vähitellen tarkentuvaksi kokonaisuudeksi.

Tyttöä esittävä emalikoru
Terhi Tommila. Prosessikuva. Sekatekniikka, jossa on yhdistetty koruemalin ripottelua, cloisonné-tekniikkaa sekä lasitikkujen ja helmien sulatusta.

Kurssin aikana tutustutaan useisiin emalointitekniikoihin, kuten cloisonné-, champlevé- ja sgraffito-tekniikoihin, emalimaalaukseen sekä erilaisten lasimateriaalien käyttöön. Tarkoituksena ei ole hallita kaikkia menetelmiä täydellisesti, vaan saada käsitys emaloinnin laajasta ilmaisukentästä ja siitä, miten eri tekniikat vaikuttavat pintaan, väriin ja muotoon.

Ihmisen kasvoja esittävä emalikoru
Emma Rönnholm. Kasvoaiheinen työ, toteutettu teollisuusemalilla sgraffito-tekniikkaa käyttäen.

Oma projekti työskentelyn lähtökohtana

Keskeinen osa kurssia on henkilökohtainen projekti, jonka parissa osallistujat työskentelevät koko kurssin ajan. Projektin lähtökohta voi olla koru, kyltti, yksittäinen esine tai sarja kokeellisia pintoja. Osa opiskelijoista keskittyy yhteen tekniikkaan ja syventää sen hallintaa, kun taas toiset yhdistelevät useita menetelmiä rinnakkain.

Erilaisia emalikoruja
Birgitta Haapanen. Korvakorut, joissa on hyödynnetty erilaisia kokeiluja: värikokeilujen lisäksi cloisonné-tekniikkaa.

Työskentely etenee testien ja kokeilujen kautta. Väri- ja materiaalikokeilut, polton vaikutusten seuraaminen sekä pintojen viimeistely ovat olennainen osa oppimisprosessia. Kaikki ratkaisut eivät ole ennalta tiedossa, vaan ne syntyvät työn edetessä.

Joutsenta ja käärmettä esittävät emalikorut
Timo Varakas. “20”-porttikyltti, emaloitu vapaasti koruemalia käyttäen.
Eläimen päätä esittävä emalikoru
Julia Lakoma. Koiran muotokuva, emaloitu koruemalilla sekä kuivaa että märkää tekniikkaa käyttäen, osin cloisonné-tekniikalla.

Prosessikuva havainnollistaa tätä vaihetta. Terhi Tommilan työssä on yhdistetty koruemalin ripottelua, cloisonné-tekniikkaa sekä lasitikkujen ja helmien sulatusta, jolloin pinta rakentuu useista eri elementeistä ja polttokerroksista.

Korut, esineet ja kokeelliset pinnat

Monille opiskelijoille emalointi avautuu erityisesti korujen kautta. Birgitta Haapasen korvakoruissa on hyödynnetty erilaisia värikokeiluja sekä cloisonné-tekniikkaa, jossa metallilangat jäsentävät pintaa. Timo Varakkaan “20”-porttikyltti on emaloitu vapaasti koruemaleja käyttäen, ja se tuo esiin emaloinnin mahdollisuuksia myös esineellisessä ja tilallisemmassa mittakaavassa.

Julia Lakoman koiran muotokuva on toteutettu koruemalilla sekä kuivaa että märkää tekniikkaa käyttäen, osittain cloisonné-tekniikan avulla. Työ yhdistää kuvallisen ilmaisun ja teknisen hallinnan. Nina Östmanin värikokeilut taotulle metallipinnalle puolestaan keskittyvät emalin ja epätasaisen pohjan vuorovaikutukseen.

Värikokeiluja emalikoruissa
Nina Östman. Värikokeiluja taotulle metallipinnalle.

Prosessi osana oppimista

Kurssilla painottuu ajatus emaloinnista prosessina. Poltto muuttaa värejä ja pintoja, ja lopputulos selviää usein vasta uunin jälkeen. Tämä tekee työskentelystä sekä vaativaa että palkitsevaa. Havaintojen tekeminen, epäonnistumiset ja onnistumiset ovat osa oppimista.