Kangaspuista catwalkille, osa 1
Tervetuloa tutustumaan Sidoksia-opintokokonaisuuden opiskelijoiden valmistamiin vaatteisiin, jotka esiteltiin pukunäytöksessä Valoa ja iloa -tapahtumassa 7.12.2023. Nämä vaatteet ovat erityisiä siksi, että koko prosessi materiaalin suunnittelusta vaatteen toteutukseen on tehty itse. Vuoden 2023 alussa opiskelijat suunnittelivat vaatteen mallin ja siihen sopivan kankaan; kankaat kudottiin keväällä ja vaatteet valmistettiin syyskauden aikana.
Klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi. Sulje kuva oikeassa yläreunassa olevasta ruksista.
Tiinalla on yllään pehmeä ja laskeutuva tunika – luottovaate, jota voi käyttää kaikkialla: se tuo arkeen ihanaa luksusta ja toimii myös juhlavaatteena. Tunikan materiaali on ylellistä silkki-villaa. Tunika on ommeltu neljästä osasta, jotka on kudottu kapeaan loimeen peräkkäin. Kankaan sidos on kärkitoimikas ja pintaa on elävöitetty silkkilangoilla, joita on lisätty kutoessa vapaasti, etteivät ne muodosta mitään kuviota. Vuori lisää tunikan laskeutuvuutta ja vaate sujahtaa sen avulla päälle helposti.
Leenan pitkä talvitakki on lämmin kovillakin pakkasilla. Kangas on villaa ja takissa on untuvakankainen välivuori, joten viima ei pääse takin sisään. Takissa on runsas kaulus ja aina tarpeelliset taskut, helmassa on heijastinlankaa. Baskeri on tehty jäljelle jääneistä tilkuista. Tarvittavat kankaat on kudottu kolmessa osassa niin, että raidoitus on tarkasti samanlainen. Näin raidat on voitu kohdistaa. Kankaan sidos on muunneltu toimikas ja siihen on käytetty kuutta eri väristä villalankaa.
Mekon Leena valmisti kankaasta, josta alun perin oli suunniteltu takki. Kangas halusi kuitenkin olla mekko, ja Leena kutoi toisen kankaan suunnittelemaansa takkia varten. Mekkokankaassa on kaksivärinen loimi ja kuteena on kuusi eri väristä lankaa. Kaikki ovat villaa. Sidoksena on yhdistetty palttina ja toimikas. Mekko on leikattu täysvinoon langansuuntaan, jolloin se laskeutuu ja muotoutuu vartalolle kauniisti. Sivusaumoihin on upotettu taskut ja helma sekä hihansuut on kekseliäästi viimeistelty hapsuttamalla.
Eila-Maija on kutonut vuorotellen palttinaa ja panamaa olevan villakankaan. Kankaassa on käytetty yhtä paljon kaikkia neljää väriä: vaalea ja tumma petroli, tiilenpunainen ja oranssi, joka värivoimansa ansiosta näkyy valmiissa kankaassa eniten läheltä katsoen. Värit ja kankaan rakenne luovat pintaan kolmiulotteisen vaikutelman. Takki istuu Eila-Maijalle erinomaisesti. Siinä on klassinen herrainkaulus ja saumoihin kauniisti upotetut taskut. Välivuorin ansiosta takilla tarkenee vielä pikkupakkasillakin. Takkia on elävöitetty hihansuukaitaleilla, jotka on kudottu kokeiluina loimen alkuun, sekä petrolin värisellä vuorilla. Hattu on ommeltu jäljelle jääneistä tilkuista. Mukana on myös pikkulaukku, jossa on tuftattua pintaa takkikankaan ylijäämälangoista ja nahkaa vanhasta nahkatakista.
Leenan mekkokangas ja Eila-Maijan takkikangas on kudottu samaan villaloimeen.
Piipan takissa on vaikutteita 1600–1700-lukujen aatelismiesten koristeellisista takeista. Värit ovat Piipan lempivärejä ja lisänä hopeaa, joilla on luotu kankaaseen ylellistä ja juhlallista tuntua. Kankaan raidoitus on kudottu intuitiivisesti; raidat ovat tarkoituksella eri levyisiä eikä missään tietyssä järjestyksessä, minkä vuoksi kappaleiden leikkaaminen olikin haastava ja paljon aikaa vienyt vaihe. Raitojen rytmi pysyy yhtenäisenä ja tyylikkäänä, kun pintaa ei ole rikottu yksityiskohdilla. Kiinnittimenä on nepparit ja taskut on ommeltu vuoriin. Kankaan sidos on toimikas ja langat hopealankaa lukuun ottamatta villaa.
Lisää vaatteita itse kudotuista kankaista myöhemmin sarjan toisessa osassa.