Keramiikkaa ja punontaa – tunnelmia ja tuntemuksia materiaaliyhdistelmistä
Saimme punonnan opettaja Seija-Sisko Mustosen kanssa suunnitella ja toteuttaa keramiikan ja punontamateriaaleja yhdistävän kurssin Opistotalolle. Ajatus, joka oli ollut haaveena mielissämme jo pidempään toisistamme tietämättä. Oli erittäin jännittävää ryhtyä toimeen ensimmäistä kertaa, sillä tekniset haasteet askarruttivat meitä molempia opettajia. Pohdimme ja testasimme, harjoittelimme ja mittailimme.
Tammikuun alussa infokerran jälkeen ohjasin keramiikkaosien tekoa. Ilokseni saimme Seija-Siskon kanssa olla toistemme kurssiosuuksilla itse opiskelijoina.
Savilaatuja ja värilietteitä oli useampia, joista valita, ja jokunen opiskelija tarttui saveen ensi kertaa. Ideat ja tekemisen into täyttivät Opistotalon keramiikkaluokan!
Töiden kuivuttua poltin ne 1240 °C:ssa. Seuraavaksi oli punontaosien suunnittelun vuoro ja päämateriaalimme pajun yhteistilauksen teko. Muita punontamateriaaleja jokainen hankki kiinnostuksensa mukaan. Näin mm. meriheinäpunosta, metallilankoja ja koivunoksia.
Aloittelijana on aina hyvä olla, kun tietää, että opettaja on tukena. En ollut aikaisemmin punonut ja oli jännittävää päästä tutustumaan uuteen materiaaliin. Seija-Sisko sanoikin, että kannattaa opetella lukemaan pajua. Miten paju kaartuu, kiertyy ja jännittyy. Esiliotettujen pajunippujen ihailun jälkeen aloin harjoitella loimipajujen tyvien ohentamista eli kielestämistä ja tolppa-aloitusta. Toinen vaihtoehto olisi ollut seppelaloitus.
Toivoin oppivani yhden punontatekniikan ja Seija-Sisko suositteli ristipunontaa. Se olikin mieluista opeteltavaa ja työhöni sommiteltiin vielä avointa ristipunontaakin.
Kävin ihastelemassa muiden opiskelijoiden punontaratkaisuja ja materiaaliyhdistelmiä. Villejä sommitteluita rakentui myös.
Seija-Sisko näytti, miten työn voi päätellä ja esitteli hienon japanilaisen solmun.
Tasopunontaa eli levymäistä muotoa punottiin myös ja moni työ sai lisäksi kahvojakin. Loppukatselmuksessa ihailimme yhdessä tuloksia.
Ostamani rottinkikiepit odottavat vielä punomista, jännittävää! Voi olla, että minulla on jotain näytettävää kurssilaisille syksyn tulevalla Keramiikkaa ja punontaa-kurssilla!
Kiitos kurssilaisille mahtavasta tunnelmasta, tekemisen meiningistä ja valokuvien julkaisuluvasta!
Teksti ja kuvat: Marjut Alitalo, keraamikko ja keramiikkaopettaja