Kirjanmerkkejä ja runoja Malmitalon 30-vuotis-juhlissa

Ensimmäiset uteliaat kolkuttelivat ovelle jo ennen työpajan virallista alkua. Ei haittaa, sisään vaan ja kirjanmerkkien kimppuun – vaikka malli-/inspiraatiorunojen kiinnittäminen viireihin oli vielä hieman kesken, oli sentään kirjanmerkkimallit jo valmiina esillä. Viiriketju vain luokan ulkopuolelle pylvääseen kiinni, opastamaan tulijoita: täällä käytävän päässäkin tapahtuu!

Ja kyllä meidät löydettiinkin. Väkeä virtasi tasaisesti, jos nyt ei ihan tungokseen asti niin sen verran kuitenkin, ettei tyhjää hetkeä tullut. Joku vain piipahti ja nopsasti tekaisi kirjanmerkin välittämättä runopuolesta, joku taas jäi pitkäksi toviksi ja teki useita, etsi sopivia runoja ja/tai kirjoitti omia. Harva kuitenkaan jäi varsinaisesti “haikuilemaan”, vaikka mallina olikin juuri tuo lyhyt runotyyppi. Runo taitaa hieman ujostuttaa…tai vaatia omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Joku sanoikin jatkavansa runopuolta kotona – alkusysäys oli siis kuitenkin saatu.

Työpajan varsinainen tähti oli kirjoituskone. Se herätti uteliaisuutta ja nostalgian tunteita, sekä innosti kokeilemaan. Eikä yhtään haitannut, että se oli rikki! Tela ei liikkunut muuten kuin käsin liikuttamalla – mikä johtikin kaikenlaiseen jännittävään, mm. graafiseen runolliseen luovuuteen.

Lapset olivat aktiivisimpia tekijöitä; heidän mukanaan tulleet aikuiset tyytyivät liian usein toimimaan heidän assistentteinaan, vaikka itsekin olisivat voineet tehdä ihan omia luomuksiaan. Mutta ehkä he oppivat ja ensi kerralla tekevät kuten lapsensa. Moni kirjanmerkki kuului muuten päätyvän lahjaksi – syntymäpäiväjuhlien hengessä.

Työpajan vetivät Ulla Meskanen ja Sari Pauloma. Jutun kirjoitti Sari.