Korona-kalenteri 8.4.2020 – Pääsiäisviikon perinteitä
”Joulu on aikanans ja juhannus on paikallans, mutta helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee.” Vuodelta 325 periytyvän päätöksen mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Kevätpäivän tasaus oli tänä vuonna 20.3. ja sitä seuraava täysikuu tänään.
Pääsiäisjakso alkaa palmusunnuntaista, joka on vakiintunut virpomispäiväksi. Karjalan kannaksella vietettiin virpolauantaita, jolloin lapset kulkivat talosta taloon virpomassa emäntiä, jotka puolestaan virpoivat samoilla virpomisvitsoilla lehmänsä ja lampaansa: ”Virpoi, varpoi, vitsat käyvät, tulevaks vuueks tuoreeks, terveeks, tiineeks.” Vitsat pistettiin navetan kattoon odottamaan eläinten laitumelle pääsyä. Ne tuottivat onnea, kun lehmät ja lampaat ajettiin niiden avulla keväällä laitumelle. Tämän päivän virpojille tyypillinen pikkunoidiksi pukeutuminen on alun perin länsisuomalainen pääsiäislauantain perinne.
Pääsiäistä edeltävästä viikosta käytetään kulttuurista ja uskontokunnasta riippuen eri nimiä: hiljainen viikko, piinaviikko, suuri viikko, pyhä viikko. Suomalaisessa perinteessä hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista, jota seuraavat malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai. Perinteen mukaan koko viikko oli tarkoitettu hiljentymiseen ja valmistautumiseen pääsiäisen viettoon. Vuoteen 1772 saakka kiirastorstaikin oli meillä pyhäpäivä ja pääsiäistä juhlittiin keskiviikkoon saakka.
Kiirastorstain erikoisena perinteenä oli kiiran ajo: pihalla vedettiin ympäriinsä kelkkaa tai luutaa, johon oli kiinnitetty palava terva-astia ja metalliromua. Samalla hoettiin: ”Kitis kiira mehtään, peltoin perätse, aitain alitse!” Kiira oli jokin pihan rauhaa häiritsevä olento tai voima, jonka olemassaoloa ei osattu selittää. Vanhan kansan mukaan kiiraa ajettiin, jotta käärmeet, sisiliskot ja sammakot eivät kesällä tulisi pihaan.
Pitkäperjantai tuntui pitkältä, kun juuri mitään ei saanut tehdä. Ketään ei tavattu ja nauraminenkin oli pahasta. Koska tulta ei sytytetty, syötiin kylmiä ruokia: kapakalaa, hapanleipää, mämmiä ja edellisen päivän ruokia kylminä. Lasten kärsimystä lisäsi laajalle levinnyt tapa piiskata aamulla kaikki lapset.
Pitkäperjantain ja lankalauantain illat ja yöt olivat pelottavia, sillä kaikki pahat voimat olivat liikkeellä. Noidat ja trullit ahdistelivat yksinäisiä ihmisiä ja kotieläimiä yrittäen varastaa itselleen toisten onnea. Esim. lampaasta ei keritty villoja otsasta tai rinnan alta, jotta lammas menestyisi ja villa kasvaisi hyvin. Jos noita leikkasi lampaan viimeiset villat, lammasta ja koko katrasta odotti surkea kohtalo, jopa kuolema. Noitien pääsy eläinten luo yritettiin estää esim. kelloilla, teräaseilla ja ristinmerkeillä. Pohjanmaalla sytytettiin pääsiäisvalkeita noitien torjumiseksi; mitä enemmän savua ja väkevää tuoksua, sen varmemmin noidan lento katkesi.
Pääsiäispyhinä piina loppui, ja saatiin iloita ja herkutella vapaasti. Suomessa pääsiäinen osuu kuitenkin aikaan, jolloin edellisen kesän varastot ovat vähissä eikä uutta satoa vielä ole, joten nykyisenlaista herkuttelua ei monissakaan perheissä ollut. 1800-luvulla yleistyneen kananhoidon seurauksena munista tuli pääsiäisen ruokaa sekä koristeita.
Kuvan siniset munat on värjätty punakaalilla. Ohje löytyy täältä.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkoaineisto