Kotimainen lampaanvilla lämmittää myös mieltä

Kun kylmä syksyisin hiipii varpaisiin, vetää moni suomalainen jalkaansa villasukat. Eikä mikään lämmitä niin, kuin rakkaalta ihmiseltä joululahjaksi saatu, käsintehty pehmoinen paketti. Vaikka ulkomailta tuodun villan merkitys käsitöissä onkin nykyään suuri, ei meillä luultavasti olisi näin vahvaa villakäsityöperinnettä ilman omia maatiaislampaitamme, joiden kanssa suomalaiset ovat eläneet mahdollisesti tuhansiakin vuosia. Muinaisten lammaskatraiden jatkumona kasvatetaan Suomessa edelleen kolmea maatiaislammasrotua.

Suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat monipuolisia lammasrotuja, jotka yhä tänäkin päivänä tuottavat käsitöihin erinomaisesti sopivaa kotimaista villaa. Maatiaisrotujemme villan laatu vaihtelee karkeasta hienoon, ja niiden villaa kuvataan usein pehmeäksi ja kiiltäväksi, sekä huovutukseen hyvin sopivaksi. Ahvenanmaanlammas on näistä kolmesta rodusta alkukantaisin, ja sen erikoisuutena on paitsi hyvin monivivahteinen väritys, myös karkeampien peitinkarvojen ja pehmeämmän pohjavillan selkeämpi ero. Suomenlampaalla ja kainuunharmaksella tämä ero on niin pieni, ettei peitinkarvoja ja pohjavillaa voi helposti erottaa toisistaan. Molemmilla ominaisuuksilla on puolensa, sillä erityyppisiin käyttötarkoituksiin tarvitaan erityyppistä villaa. Karkeammat villakuidut sopivat kulutusta kestäviin tekstiileihin, hienommat villakuidut taas tuntuvat ihoa vasten miellyttävimmiltä.

Monet villan laatuominaisuuksista ovat enemmän tai vähemmän periytyviä, mikä näkyy etenkin rotujen välisissä eroissa. Villan laatu vaihtelee kuitenkin myös niin yksilöiden välillä rotujen sisällä, kuin saman yksilön eri osissakin. Lisäksi villan laatuun vaikuttavat mm. ravinto, lampaan terveydentila, ikä ja sukupuoli, vuodenaika sekä muut ympäröivät olosuhteet. Sama yksilökään ei siten tuota joka vuosi täsmälleen samanlaatuista villaa.

Suomessa lampaat keritään yleensä sekä keväällä että syksyllä. Kerintäaika tietää lampureille työntäyteisiä päiviä. Keritseminen on raskasta ja vie kokonaisuutena paljon aikaa ja työvoimaa. Jokainen lammas nimittäin keritään käsityönä yksitellen. Ennen kerintää lampaasta harjataan pois irtoroskat, ja myös työskentelyalue on pidettävä puhtaana, jotta villa ei suotta likaannu tai roskaannu uudestaan. Keritty villa lajitellaan laadun mukaan heti kerinnän yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Huopaantunut ja likainen tai muuten selvästi huonolaatuinen villa erotellaan pois ensimmäisenä. Erilaatuiset villat kerätään erikseen, jotta niistä voidaan jatkojalostaa halutunlaisia villatuotteita. Lopuksi villa pakataan asianmukaisesti, ja joko käytetään itse tai toimitetaan esimerkiksi kehräämöön, missä siitä tehdään vaikkapa lankaa tai huovutusvillaa.

Kotimaisella villalla on tuontivillaan nähden monia etuja. Moniin suurtuotantomaihin verrattuna lampaita kasvatetaan Suomessa pienissä katraissa ja eläinten kohtelu on yksilöllisempää.  Suomessa on myös lailla kielletty mulesingin kaltaiset toimenpiteet, jotka tehokkaamman tuotannon nimissä aiheuttaisivat lampaille turhia kärsimyksiä. Lähellä tuotettua villaa ei myöskään tarvitse kuljetella ympäri maapalloa, sillä parhaimmillaan koko tuotantoketju lampaiden kasvatuksesta valmiiseen villalankaan asti tapahtuu Suomessa. Sitkeät maatiaislampaat ovat lisäksi taitavia laiduntajia, ja sen vuoksi niitä hyödynnetään maisemanhoidossa ja ylläpitämässä perinnebiotooppeja. Käsityöharrastajalle kotimainen villa on siten kokeilemisen arvoinen vaihtoehto niin ekologisuuden ja eettisyyden kuin kulttuurihistoriankin näkökulmasta.

LÄHTEET JA LISÄTIETOA

Föreningen Ålandsfåret r.f.: http://www.alandsfaret.ax/kuvaus.html

Puntila, M.-L., Mäki, K., Nylander, A. & Onerva, R. (2007). Genetic parameters for wool traits in Finnsheep lambs. Agricultural and food science vol. 16, 123-135.

Suomen Lammasyhdistys: https://lammasyhdistys.fi/

Suomenlammas: https://lammasyhdistys.fi/jalostus/rodut/suomenlammas/

Kainuunharmas: https://lammasyhdistys.fi/jalostus/rodut/kainuunharmas/

Villa ja keritseminen: https://lammasyhdistys.fi/lampurille/villa/

Ukkonen, P. & Mannermaa, K. (2017). Jääkauden jälkeläiset. Museovirasto: Helsinki.

Teksti Milla Plit, kuvat Herrakunnan Lammas Oy

Kirjoittaja suoritti käsityönopettajaopintoihin kuuluvaa syventävää harjoittelua työväenopistossa syksyllä 2020.