Kurkistus etäilyyn 2: Nuppupeitot
Pienille parasta ommellen -kurssilla valmistui tänä keväänä jopa yli 200 nuppupeittoa koronan tuomista rajoituksista huolimatta. Nuppupeitot ovat tilkkutyötekniikalla valmistettavia hyväntekeväisyystekstiilejä, jotka lahjoitetaan sairaalan teho-osastolle keskosille sekä muille tehohoitoa tarvitseville pienille kuten sydänvauvoille.
Uutterat kurssilaiset valmistivat peittoja kotona ja saivat ideoita ja tukea ompeluun yhteisten etätapaamisten kautta. Opiston parkkipaikalla järjestettiin myös materiaalien jakoa, koska peitot valmistetaan lahjoitusmateriaaleista.
Työväenopistolla kurssi on ollut ohjelmassa jo yli 15 vuotta. Kurssilaisista osa on ollut mukana melkein alusta asti, toiset muutamasta vuodesta ylöspäin. Pyysin kurssilaisia kertomaan miksi he ovat mukana kurssilla ja mikä on kurssissa tärkeää.
Nuppupeittojen tekijät
Anne: ”Tämä kurssi on antanut minulle paljon enemmän kuin osasin odottaa.”
Pienten potilaiden auttaminen, perheiden ilahduttaminen ja hyväntekeväisyys olivat syitä, miksi kurssilaiset haluavat olla mukana kurssilla. Lisäksi uuden oppiminen, luovuus, käsillä tekemisen ilo ja tilkkutöistä nauttiminen olivat syitä sille, miksi kurssilaiset hakeutuivat juuri tälle hyväntekeväisyyskurssille.
Leila: ”On vaan kiva oppia vielä uutta ja samalla tehdä hyväntekeväisyyttä ja ehkä tuottaa pientä iloa jollekin.”
Anne: ”Olen saanut yksilöllistä opetusta ja oppinut ompelusta monia uusia asioita ja tekniikoita. Luovuutta on tosiaankin saanut käyttää. Hyvältä tuntuu myös, että voimme omalta pieneltä osaltamme tukea teho-osaston pieniä potilaita.”
Liisa: ”Tilkkutöissä minua viehättää erityisesti kankaiden sommittelu erilaisiksi kokonaisuuksiksi ja
nuppupeittojen valmistaminen antaa siihen lukemattomia mahdollisuuksia. Ryhmässä saan itselleni tekemisen ilon ja lopputulos kulkeutuu tukemaan pikkuruisena syntyvää lasta ja ilahduttamaan lapsen vanhempia.”
Osa vastaajista arvosti myös sitä, ettei tarvitse tehdä itselleen mitään vaan saa harrastaa käsillä tekemistä ja tehdä tuotteita toisten hyväksi.
Sinikka: ”Tämä hyväntekeväisyysharrastus antaa tässä iässä oleville ihmisille mielekästä tekemistä ja parasta: kotiin ei tarvitse tuoda mitään, vaan voi harrastaa toisten, siis pieneten keskosten hyväksi. Meille jää tekemisen ilo ja usko siitä, että peitot lämmittävät saajien mieltä.”
Ritva: ”Koska itsellä ei ollut mitään tarvetta lisäpeitoille ja tilkkutöitä oli kiva tehdä, sopi mainiosti ruveta tekemään nuppupeittoja. Tärkeää kurssilla on, että saa olla hyödyksi ja tuntea itsensä siksi jollain tavoin tarpeelliseksi.”
Tärkeää vastaajille oli mielekkään tekemisen ja auttamisen lisäksi myös toisten kurssilaisten seura. Etäopetuksessa kaivattiin kovasti lähiopetukseen, jotta päästäisiin taas yhdessä tekemään ja juttelemaan sekä näkemään konkreettisesti.
Sinikka: ”On mukava aloittaa viikko iloisessa seurassa samanhenkisten ihmisten kanssa.”
Ritva: ”Pidän myös hyvin tärkeänä ryhmän sosiaalisuutta. Ryhmässä on ollut hyvä yhteishenki ja meillä on ollut hauskaa yhdessä. Viikon “henkireikä”.”
Leila: ”..ja kiva tavata samanlaisia, “pienille parasta -henkisiä” ja höpötellä niitä näitä.”
Anne: ”Olen myös saanut tutustua uusiin ihmisiin. On aina ilo tulla kurssille tähän mukavaan porukkaan.”
Liisa: ”Mielestäni hienointa ryhmässä on sen kannustava ja hyväntuulinen ilmapiiri … Yhdessä
tekeminen on hauskaa ja ehkäpä siksi kautta aikojen on kokoonnuttu yhteen tekemään käsitöitä ja auttamaan muita. Ryhmämme jatkaa mielestäni hienosti tätä yhdessä toisille hyvän tekemisen perinnettä. ”
Sairaala otti tänäkin keväänä ilolla vastaan kurssilla valmistuneet nuppupeitot. Helsingissä hoidetaan teho-osastolla vuosittain noin 2000 vauvaa, joten peittojen tarve on jatkuvaa. Jokainen peitto on tärkeä vauvalle sekä hänen perheelleen. Pienelle parasta ommellen -kurssi jatkuu taas syksyllä.
Liisa: ”Jokaisen peiton valmistuessa mielessäni käy ajatus siitä, että johonkin minulle tuntemattomaan perheeseen on syntynyt lapsi, jonka elämän alku tarvitsee monenlaista apua ja tukea – myös nuppupeittoa.”
Teksti: Elisa Koskinen
Otsikkokuva: Elisa Koskinen ja kuva alla Ritva Mailike