Kuukauden käsityö: Japani

Opiston lukuvuoden 2025-26 teemana on Matka. Teema näkyy paitsi käsityökurssien sisällöissä myös toimipisteiden vitriineissä. Tammikuun loppuun asti Malmitalon työväenopiston vitriineissä on esillä japanilaisia käsitöitä ja muita japanilaisia tuotteita. Näyttely on osa vitriininäyttelyiden sarjaa, jossa esittelemme eri maiden tai alueiden käsitöitä.

Yllä olevan viuhkan kuvio on tehty Yusen- eli kankaanpainotekniikalla.

Japanilla on rikas ja pitkäaikainen käsityöperinne, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Monimutkaisesta keramiikasta herkkiin tekstiileihin, japanilaiset käsityöläiset ovat jo pitkään arvostaneet laatua, tarkkuutta ja luovuutta.

Kuvassa vasemmalla on koriste, jossa on chirimen kankaasta valmistetut kirsikankukat.
Keskellä on lyhty joka on valmistettu paperista, koristeena myös paperista leikatut kukkakuviot, krysanteemi on talven kukka.
Oikealla on puinen kylpyvati ja pyyhe.

Takumi on japania ja tarkoittaa erityisen taitavaa käsityöläistä, käsityömestaria. Käsitteellä viitataan käden taitoihin, joissa näkyvät vuosien tai ennemminkin vuosikymmenien aikana hioutunut käsityötekniikka sekä syvällinen materiaalien ja työvälineiden tuntemus. Takumissa yhdistyvät myös käsityöläisen kauneudentaju sekä vilpitön kunnioitus perinteitä kohtaan.

Shibori on perinteinen japanilainen värjäystekniikka, jolla luodaan kuvioita tekstiileihin. Shiborin tekniikkana on taitella, kiertää ja solmia kangasta ennen värjäystä, jotta saadaan aikaan ainutlaatuisia kuvioita. Taittelu, kiertäminen tai solmiminen estävät väriä imeytymästä.
Nimi tulee japanin sanasta ”shiboru” (puristaa/vääntää), ja se on monipuolinen tapa luoda kauniita, epätäydellisiä kuvioita, jotka heijastavat japanilaista estetiikkaa (wabi-sabi). Värjäyksessä on perinteisesti käytetty indigoa, mutta nykyään käytetään myös muita värejä.
Väri-indigo eli indigokasvi on hernekasveihin kuuluva kasvi, josta saadaan alkuperäistä indigonsinistä väriainetta. Ainetta käytetään esimerkiksi farkkujen värjäämiseen. Värjäysaineena ja väripigmenttinä käytettävä indigo on lämpimän sävyistä.

Kuvassa indigovärjätty kangas, jonka kuvioiti on tehty shiboritekniikalla. Kangas on koottu kapeista kangaskaitaleista. (Kuvan värisävy ei ole luonnollinen.)

Batiikki on kankaiden värjäystekniikka. Vahabatikissa kangas kuvioidaan ensin vahalla, joka levitetään siveltimellä tai vahakannulla. Kuvioinnin jälkeen kangas värjätään. Väri ei imeydy vahan peittämälle alueelle. Kun kangas on kuivunut, vaha poistetaan sulattamalla se käyttämällä esimerkiksi silitysrautaa. Värjätessä vaha murtuu ja vahabatiikkivärjäämiselle tyypillistä onkin kuvioiden raidallisuus.

Yllä kuvassa batiikkikuvioitu silkkihuivi.

Kimono on perinteinen japanilainen vaate, joka on ollut käytössä jo vuosisatojen ajan. Se on pitkä, T-muotoinen vaate, joka yleensä ulottuu nilkkoihin asti ja peittää käyttäjänsä koko vartalon.

Yllä olevan kuvan kimonon kangas on chirimen eli kreppi. Kimonossa on vuori ja se on tarkoitettu talvikäyttöön.

Kimonon hihat ovat usein leveät ja pitkät, ja se kiinnitetään vyötärölle obi-nimisellä vyöllä. Kimonot valmistetaan yleensä kauniista silkistä, puuvillasta tai synteettisistä kankaista, ja niissä on usein monimutkaisia kuvioita ja värejä, jotka voivat kertoa jotain kantajansa asemasta, perheestä tai vuodenajasta.

Keltainen kimono, tässä ilman vyötä, on puuvillakangasta. Oikean puolen kuvassa näkyy hihan ompelurakenne.

Geta on perinteinen japanilainen puusta valmistettupuukenkä. Se on veistetty yhdestä puusta tai muodostuu puulevystä, johon on kiinnitetty yksi tai kaksi pienempää 4–5 senttimetrin korkuista puupalaa. 

Kuvassa miesten ja naisten sandaalit.

Kuvat ja tekstin koonnut Leena Karhu