Kuukauden käsityö: Unkari

Unkarissa on rikas, värikäs ja monipuolinen tekstiiliperinne, jossa myötajäisillä on ollut suuri merkitys. Tekstiilit on koristeltu näyttävästi kirjoen. Kirjontaa on arvostettu ja tytöt on opetettu jo lapsesta lähtien kirjomaan. Kaikki kodin tekstiilit ja tarvittavat vaatteet piti perinteen mukaan valmistaa siihen mennessä, kun tytär meni naimisiin. Jos kotona ei pystytty kaikkia valmistamaan, osa tilattiin kylän käsityöläisiltä. Hääpäivänä kapiot kuljetettiin näyttävästi läpi kylän uuteen kotiin. Kapiot periytyivät äidiltä tyttärelle, ja jos naisella ei kuollessaan ollut yhtään tytärtä, ne palautettiin naisen suvulle.

Kotona käytettävät tekstiilit olivat naisten ja tyttöjen tekemiä. Ammattiompelijat taas olivat miehiä, jotka valmistivat turkis-, nahka- ja sarkavaatteita, jotka myös saattoivat olla runsaasti kirjottuja. Vaatteet tehtiin tilausten pohjalta tai niitä kaupattiin markkinoilla.

Kirjonta oli kaikkialla Unkarissa pääasiassa valkoista 1800-luvun puoliväliin saakka. Ensin tulivat punainen, sininen ja musta kirjontalanka ja vuosisadan lopulla jo kaikki värit. Tuolloin kirjonnat myös eriytyivät alueellisesti ja käsityötuotanto järjestäytyi paikallisesti. Syntyi tietyn alueen tai jopa yhden kylän omia malleja. Kasvi- ja eläinaiheet olivat suosittuja.

Värikäs Kalocsa

Alun perin Kalocsan alueella kirjottiin valkoista leikekirjontaa, johon 1800-luvun lopulla alettiin yhdistää värejä ja laakapistokirjontaa. 1900-luvun alussa värit lisääntyivät ja syntyi kaksi suuntausta: leikekirjonta jäi kokonaan pois tai lisääntyi muodostaen täysin pitsimäisen taustan värikkäälle kirjonnalle. Kuvan tyynyliinassa on paljon punaista ja pinkkiä, se on värikäs Kalocsa. Pöytäliina puolestaan on ns. surullinen Kalocsa, jossa korostuvat siniset sävyt. Kalocsan aleella myös talojen seiniä on koristeltu kirjonnoista tutuin kukkakuvioin.

Punainen Kalotaszek

Pääkuvassa näkyvä punakirjonta on unkarilaisen vähemmistön tyypillinen kirjontatapa Transylvaniassa Romaniassa. Vaalealle puuvilla- tai pellavapohjalle on kirjottu tavallisesti napinläpi-, laaka- ja avoimilla ketjupistoilla. Punaisen ohella on käytetty myös sinistä ja valoista lankaa, mutta kirjonta on tehty aina yhdellä värillä. Aluksi kirjottiin tyttöjen konfirmaatioasuja, nykyisin lähinnä sisustustekstiilejä ja asusteita.

Huopa-applikointi Szürrátét

Alun perin paimenen perinteisessä Szür-takissa käytetty kirjontatapa, jota tekivät ammattikirjojat.

Sinipainanta Kékfestö

Sinipainanta on estopainantamenetelmä, jossa kangas kuvioidaan leimasintekniikalla ja värjätään siniseksi. Leimasimet ovat puulevyjä, joissa kuviot muodostuvat kuparinupeista. Nupeista jää kankaalle pistemäinen kuvio. Painopasta estää värin kiinnittymisen painettuihin kohtiin, pisteisiin. Kangas on perinteisesti värjätty indigolla, nykyään tavallisesti synteettisillä väreillä. Menetelmä kehittyi 1600-luvulla, kun indigoa alettiin tuoda Eurooppaan.

Lisätietoa:
Käsityötaitoa Unkarista, Suomi-Unkari Seura
Johanna Säilän videokertomus vierailusta unkarilaisen sinipainantamestarin pajassa

Unkarilaisia tekstiilejä on esillä Stoan vitriineissä marraskuun ajan. Näyttely on osa vitriininäyttelyiden sarjaa, jossa esittelemme eri maiden tai alueiden käsitöitä lukuvuoden 2025-2026 aikana.

Teksti ja kuvat Tiina Mikkelä