Ryijy valtaa Vuotalon
Ryijy on tuttu perinteisenä venepeittona ja arvokkaana seinätekstiilinä. Mitä ryijy on tänään?
Alkujaan ryijyllä oli hyvin käytännöllinen tehtävä – nukkapintainen, kokovillainen ryijy pysyi lämpimänä ja pehmeänä kosteanakin. Siten se korvasi kosteassa kovettuvat turkikset ja vuodat. Nukkapintaiset ryijyt ovatkin pohjoismainen erikoisuus ja niitä tiedetään käytetyn jo viikinkiajalla. Suomeen ryijyt kulkeutuivat länsirannikon merenkulkijoiden kautta. Vasta 1800-luvun lopulla vanutäkit ja teolliset villahuovat korvasivat ryijyjen käytön peittoina.
Sittemmin ryijyjä lähdettiin kuvioimaan ja niissä käytettiin värjättyjä lankoja. Niitä käytettiin vihkiryijyinä ja osana kapioita. Ryijy muuttui vähitellen arvokkaaksi seinätekstiiliksi ja sen kuviointiin ja väritykseen paneuduttiin. Ryijyn kulta-aikaa oli myös kansalaisuusaatteen vuosikymmenet 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sittemmin ryijyä ja ryijyn valmistamista on lähestytty myös kokeellisesti ja taiteen näkökulmasta. Ryijyjä valmistetaan edelleen joko kangaspuissa kutoen tai erilaisiin pohjiin solmien. Ryijyn pehmeys, juurevuus ja villan upeat värit puhuttelevat edelleen!
Vuotalon aulassa ja galleriassa olevassa näyttelyssä on esillä mm. Timo Sarpanevan, Dora Jungin, Emma Salzmanin ja Ritva Puotilan ryijyjä Suomen Käsityön Ystävien kokoelmasta. Uudempia ryijyjä ja ryijyn muunnoksia on Ama Esseliltä, Johanna Suonpäältä, Aino Favénilta ja Tuula Pöyhöseltä.
Näyttely on avoinna 1.6.2024 asti Vuotalon (Mosaiikkitori 2) aukioloaikoina.
Ama Essel luennoi ke 28.2. klo 18.15 aiheesta Värit ja niiden merkitykset suomalaisissa ryijyissä 1779-1979. Kiinnostava luento on osa suomalaisen kulttuurin päivää. Ryijynäyttelyyn liittyy myös useita työpajoja kevään mittaan.
Ryijyn valmistaminen kangaspuissa:
Pe 8.3 klo 12-14
To 21.3 klo 16-18
Ti 9.4. klo 16-18
Miniryijypajat:
La 23.3. klo 11-15
Ti 16.4. klo 16-19.15
Kuva ja teksti: Tupu Mentu