Säpsät ja sorokat

Moni tuntee tykkimyssyn, tuon kansallispukuun kuuluvan päähineen. Mutta mitä ovat säpsä ja sorokka?

Raja-Rarjalan ortodoksit pukeutuivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sarafaaniin ja feresiin. Niistä voit lukea lisää täältä.

Pään pukeminen

Aivan kuten kansallispukujenkin kanssa, feresin päähine kertoo kantajansa iästä ja sivilisäädystä. Mahdollisesti se kertoi myös varallisuudesta. Aivan nuoret tytöt kulkivat hajallahiuksin.

Kossinka on neidon päähine. Se rullataan kolmiohuivista ja sidotaan takaa. Päät riippuvat selässä. Pitkät hiukset letitettiin niskaan niin, että mukaan letitettiin puolivälistä alkaen silkkinauhaa, jolla letti lopuksi solmittiin. Kuva on Pohjois-Karjalan museon näyttelystä ja esittää ortodoksitytön pukua Aunuksesta. Puku on kopio museon kokoelmissa olevasta asusta. Tytöt saattoivat käyttää myös värikästä pantaa, joka tehtiin tilkkuja yhdistämällä ja sidottiin takaa nauhoilla kiinni. Päänauha tunnettiin otslendana tai otsipaikkana.

Aikuisen naisen päähineissä on valinnanvaraa. Vanhin muoto lienee sorokka, jonka muodostavat eteen jäävä otsamus, pään peittävä lakimus ja otsamuksen jatkeena olevat solmiamisnauhat, korvalliset, jotka asettuvat niskaan. Joskus niskaan jäävä lakimuksen jatke, takapaikka, on kirjailtu helmin. Silloin kyseessä on nisantakanen.

Säpsä on ikäänkuin yhteenkasvanut sorokka. Solmiamisnauhat ovat kutistuneet nyörimäisiksi. Takasauma on auki ja solmiamisnyörit ovat sen alareunassa. Joskus nauhat olivat niin pitkät, että ne kiedottiin pään ympäri. Sorokan ja säpsän nimityksiä käytetään myös jossain määrin ristiin.

Pohjois-Karjalan museon ruppiperze-sorokka. Uusinto. Hauska muunnelma on ns. ruppiperze-sorokka, jossa päähineen takaosa kiristetään nyörillä pieneksi reiäksi. Kuvan päähine on valmistettu Pohjois-Karjalan museossa ja sitä on käytetty pohjana Sojan Puodin ruppiperze-sorokassa. Toinen malli valmistetaan poimuttamalla D-kirjaimen muotoisen kankaan kaareva reuna nauhakujan avulla.

Morsiamet saattoivat pukea kossinkan säpsän päälle ja Venäjän-Karjalassa näin ovat tehneet myös muut aikuiset naiset.

Kankaat

Säpsiä ommeltiin arvokkaina pidetyistä painokangaspaloista mutta myös silkistä ja sametista. Metallilangoin kirkollisin kuvioin kirjailtuja samettipaloja saatiin luostareista. Kankaat käytettiin tarkkaan ja samassa säpsässä tai sorokassa saattoi sekä päällinen että reunakaitale olla varsinainen tilkkutyö.

Kuvan päähineet on kuvattu vuonna 2008 Kulttuurien museon näyttelystä Rajantakaista Karjalaa. Kahdessa sorokassa näkyy helmikoristeltu takapaikka. Niissä on koristeena leveää kullanväristä ns. kaluunanauhaa otsalla. Säpsät on koottu arvokkaista tilkkupaloista ja päälliset on kirjottu metallilangoin.

Ohjeita

Päähineisiin on joitain ohjeita ja kaavoja saatavana. Sojan puodissa on kaavoja ja ohjeita säpsään, sorokkaan ja ruppiperze-sorokkaan sekä helmikirjailtuun häntään. Suomen Perinnetekstiileistä voi tilata päähineen tarvikepaketin ohjeineen. Taito Pohjois-Karjala on välittänyt sorokkaan ohjetta ja Hiitolan kansallispukuun liitetyn silkkisäpsän ohjetta.
Päähineen valmistaminen ei ole kovin vaikea asia ja mallia voi katsoa myös vanhoista säpsistä ja sorokoista, joita on kuvattu ja kuvailtu Suomen museoiden yhteiseen tietokantaan finna.fi

Pohjois-Karjalan museo Hilman perusnäyttelyssä on esillä fereseihin liittyvää asiaa ja mm. hieno asukokoelma päähineineen. Kuva on kesältä 2017. Vasemmalla on ortodoksivaimon puku Vienasta. Päässä Sorokka, jossa on helmikirjailtu takapaikka. Sininen kossinka on päässä aunukselaisella neidolla ja edessä seisova nainen on Laatokan Karjalasta ja päähineenä hänellä on säpsä. Puvut ovat kopioita Pohjois-Karjalan museon alkuperäisistä tekstiileistä.

Tein oman säpsäni niin, että sitä voi käyttää kumminpäin vain. Päähineitä on kiva olla useampia eri tarkoituksiin. Pukemisohje on sellainen, että hiukset kerätään päähineen sisään kahdelle letille niin, että säpsä olisi edestä mahdollisimman korkea. Korkeutta ja muotoa saatiin lisäksi pantturan eli tukilaitteen avulla. Korvat jäävät näkyviin niin, että pystyy heti kuulemaan, mitä mies tai anoppi käskee. Pieneen säpsään tarvitsee melko pitkät hiukset, jos ne aikoo kerätä ylös.

Silloin kun niskahiukseni ovat lyhemmät, käytän kuvassa olevaa mustavalkoista sorokkaa, joka on peittävämpi. Komeat korvakorut ja muut helyt sekä hapsulliset silkkihuivit kuorruttavat kokonaisuuden koreaksi.

Galleriasta löydät lisää kuvia.

Jos haluat lukea fereseistä enemmän, suosittelen esim. seuraavia kirjoja. Molemmat on loppuunmyyty, mutta antikvariaateista tai kirjastoista saattaa löytyä.
Sarafaanit ja Feresit. Toimittanut Jaana Simonen. Pohjois-Karjalan museon 75-vuotisjulkaisu. 1992. Gummerus Kirjapaino Oy  ISBN 951-96497-0-3
Rajantakaista Karjalaa. Toimittanut Ildikó Lehtinen. Kulttuurien museo. 2008. ISBN 978-951-616-182-5