Temarilla on kierrätyssydän
Japanilaisen kirjotun pallon, temarin, värikäs pinta houkuttelee koskemaan ja pyörittelemään palloa käsissä. Hauraalta vaikuttava esine onkin yllättäen painava, pohja on kiedottu ohuesta langasta ja kirjonnat kulkevat tiukasti pintaa pitkin. Palloa voisi hyvin käyttää erilaisiin leikkeihin, opistossa on kurssin päätteeksi järjestetty hysteerisen hauskoja pyörityskisoja. Voi temarin toki asettaa kunniapaikalle koristeeksi, sillä se on tarkoitettu ihailuun vuoden ympäri, ei vain jouluksi.
Pallon valmistus alkaa vaatimattomista kierrätysmateriaaleista kuten sukkahousuista, kangasräsyistä tai perinteiseen tapaan riisin akanoista. Tämän ytimen päälle kierretään huolellisen kaaosmaisesti lankoja, joiden paksuus vähenee kerros kerrokselta. Nämä toisen ja kolmannen kerroksen langat eivät näy lopputuloksessa, joten ne ovat langanloppuja tai tilapäisessä mielenhäiriössä ostettuja efektilankoja.
Lopuksi pinta viimeistellään ohuella ompelukonelangalla tehden pienille kirjontapistoille kestävän ja samettisen alustan. Usein nämä langat ovat Kierrätyskeskuksesta hankittuja, hieman ehkä haalistuneita saumurilankoja tai ystävien kokoelmista saatuja ompelulankojen loppuja. Näiden kerääminen voi tosin olla myös oma harrastuksensa ja tuottaa suurta iloa käyttää loppuun lankakerä jos toinenkin. Pohjaa tehdessä on koko ajan mielessä, kuinka teen nyt täydellisen ja pyöreän pallon. Lopullinen koko on kämmeneen mukavasti mahtuva, noin ison appelsiinin kokoinen.
Seuraavaksi edessä on pallon merkitseminen eli jakaminen osiin. Tämä vaihe tehdään huolella, jotta hyvin geometriset kirjonnat tulevat symmetrisesti. Merkintään käytetään vain nuppineuloja ja paperisuikaletta, yllättävän yksinkertaisia työvälineitä. Merkkauslankojen määrä riippuu valitusta kuviosta. Vähimmillään ne jakavat pohjan karttapallon tapaan neljään lohkoon pohjoisnavalta etelänavalle ja lisäksi tulee yksi lanka päiväntasaajalle. Tässä kohtaa suomalaisen minimalismin ystävät hieman pyörittelevät silmiään, sillä merkinnät tehdään melkein aina kiiltävällä lurex-langalla. Lopputulos ei kuitenkaan ole discopallo, ellei niin halua. Temarien maailmassa on tyylejä ja muoteja, kuten kaikessa mitä ihmiset tekevät.
Kirjontamalleja on satoja ja ne vaihtelevat yksinkertaisista hyvin monimutkaisiin. Työhön suositellaan helmilankaa numero 5 ja se onkin monien temarien tekijöiden lempilanka. Värejä on paljon, eikä kiilto paljon eroa silkistä. Temarin kirjonnan riemu onkin juuri siinä, että aina voi kokeilla uusia kuvioita ja väriyhdistelmiä. Kuviot syntyvät pisto pistolta, tiukassa kurissa ja järjestyksessä. Klassisessa mallissa päiväntasaajalle kierretään vyö eli obi ja kummallekin navalle tehdään symmetriset kukkamaiset kirjonnat. Työhön voi syventyä rauhassa ja jokaiseen palloon rakastuu helposti.
Temari-harrastuksen aloittaminen on helpointa kurssilla tai työpajassa, jossa valmistuksen periaatteet tulevat tutuiksi. Harrastusta on sitten helppo syventää kirjojen, verkkosivujen ja YouTuben avulla. Samalla voi tutustua temarien tuhatvuotiseen historiaan. Ja sukeltaa vielä syvemmälle japanilaisten käsitöiden maailmaan. Sormustimet eli yubinukit ovat sukua temareille, mutta erityisen käytännöllisiä sashiko-kirjontoja tehdessä.
Lähteitä:
Barbara Suess: Temari Techniques
Yoshiko Ozaki: Les boules de temari
Teksti ja kuvat Ilta Hämäri