Tilkkutakin tarina
Tästä tarinasta voimme lukea kuinka Seija Aholan tilkkutyöharrastus alkoi ja millaisen matkan kuvan tilkkutyötakin kangas on kulkenut kunnes päätyi takin materiaaliksi.
1980-luvun loppupuolella Helsingin työväenopiston ohjelmasta huomasin tilkkutyökurssin. Ilmoittauduin!
Paikka: Paraistentien toimipiste Ruskeasuolla (talo jo purettu uuden tieltä)
Opettaja: Raija Torni (jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten)
Materiaali ja välineet: puuvillakankaat, ainakin suurimmalta osiltaan puuvillaa (sain työpaikalta kangasnäytteitä), polyesterivanua, terävät sakset, mittanauha, ompelukone ja hyvä neula, koska kaikki tikattiin käsin – ainakin minä.
Blokkimalli: hirsimökki!
Ensimmäinen työ: parisängyn peitto itselle ja heti toisena tämän takin ’alkuperä’ eli parisängynpeitto isälle ja äidille. Peitto palveli heillä pitkään, osa kankaista rikkoutui lähes heti, äiti paikkasi ja tikkasi koneella uutta kangasta päälle. Tein uusia peittoja mummulle ja vaarille, mutta kierrossa oli edelleen tämä ensimmäinen.
Isä kuoli 2008, tarvittiin vain yhdensängyn peitto. Näppärästi äiti kavensi ja paikkasi käsin ja taas toimi. Pesut haurastuttivat kankaita, mutta samalla peitosta tuli entistä mukavampi käyttää. Syntyi torkkupeitto -vaihe. Monet päiväunet otettu tämän muistorikkaan hirsimökin alla. Lopulta se varastoitiin vaatehuoneen hyllylle täysin palvelleena. Sieltä peitto sitten löytyi 2018 kun äiti kuoli ja tyttäret tyhjensivät vaatehuoneen.
Peitto palasi Akaasta Helsinkiin. Mainio alusta koirien kuljetuslaatikkoon auton takakonttiin! Sopivasti taiteltuna ensin isoon koppiin Oilille ja Saimille, sitten Oili siirtyi koirien taivaaseen, mutta Pertti otti paikan peitolla 2020. Saimi lähetettiin haukkumaan ”yläkerran ovikelloja” 2022 ja Pertti sai ihan oman peiton – uuden. Vanha hirsimökki pestiin varastoon.
Syksyllä 2024 Työväenopiston Malmin toimipisteellä pääsin yllättäen Ulla Meskasen perjantaiaamun kurssille Tilkkuateljee/kuvasta tilkkupinnaksi. Kurssiohjelmassa oli yhtenä vaihtoehtona tilkkutakki. Hankin kurssia varten ihania japanilaishenkisiä kankaita ja monia suunnitelmia syntyi itsestään ja ryhmän innoittamana. Ullan ehdottaman päätin tehdä ns. prototyypin. Taas pääsi vanha Pertin (Jackrusselin -terrieri) peitto näyttämään kykynsä – taipua takiksi. Monet olivat vaiheet ja paljon tehtiin ”kaavoihin” muutoksia, paljon tikattiin paikkoja rikkoutuneiden kohtien peitoksi ja osa peitettiin kuusikulmioilla.
Tämä muistojen tilkkutakki odottaa vielä Tallinnan tuliaisia – duffeli-nappeja hirsimökki -aiheella!
Kiitos teille kaikille mukana eläneille, ennen kaikkea Ullalle ja perjantain tilkkutyöryhmälle – ja Pertille
Seija Ahola