Kuulumisia kurssilta – vanha puku herää eloon täydentäen ja korjaten, osa 2

Kansallispukuja, feresejä, sarafaaneja ja niiden osia -kurssilla valmistetaan perinteisiä kansallispukuja niiden osia sekä kunnostetaan vanhempia pukuja uudelleen käyttöön. Kurssilla tehdään myös kansanomaisia perinneasuja. Kurssi kokoontuu Kanneltalossa tiistaisin klo 11–14.15. Ryhmään kuuluu 13 opiskelijaa.

Tässä artikkelisarjassa kurssin opiskelijat ovat vastaten kysymyksiin kertoen mitä pukua ovat valistamassa ja sen, miksi juuri tämä puku on valittu. He kuvaavat, mitä osia puvusta on jo tehty ja mitä on parhaillaan työn alla. Teksteissä pohditaan myös aikataulua ja sitä, mihin tilaisuuksiin puku on tarkoitettu, sekä ryhmän merkitystä oman tekemisen tukena. Lisäksi mukana on henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia kansallispukujen merkityksestä.

Kansallispuvun osia täydentäen ja korjaten

Helsingin pitäjänpuku – Helsinge

Tämä on toinen pukuni, joka samalla on tutustumismatka oman kotipaikkani perinteeseen. Kohta valmiina on paita, josta enää puuttuu nappien kiinnitys. Seuraavana valmistamista odottamassa kierrätyksestä löytynyt hame, joka pitää päivittää. Hankittuna taskun kirjontapaketti ja essukangas. Toiseen pukuun tehty musta tykkimyssy ja röijy ovat tähän puvun kanssa käytettävissä. Puvun kanssa on mahdollista käyttää kukkahuivia yhtenä vaihtoehtona, ja sekin olen jo löytänyt kierrätyksestä.

Aikataulua puvun valmistumiselle ei ole, koska yksi kansallispuku on jo käyttövalmiina. Puvun ompelu on ollut hyvä syy tulla ja viipyä oikein mukavassa ompeluporukassa. Samalla saa oppia uutta tietoa sekä opettajalta, että kurssikavereilta. Ihana harrastus!

Punkalaitumen kansallispuku – keskeneräinen perintö

Olen saanut Punkalaitumen kansallispuvun keskeneräisenä äitini perintönä. Äitini valitsi puvun vuonna 1984 puhtaasti siksi, että se miellytti häntä.

Kun sain puvun 2000-luvun alkupuolella, valmiina olivat hame ja esiliina. Ryhdyin jatkamaan ompelutyötä vuonna 2013. Onnistuin saamaan Vuorelmalta hamekankaasta tarvitsemani lisäpalan, suurensin hametta ja leikkasin liivin, jota myös aloin osittain koota. Työ kuitenkin jäi vuosiksi kesken.

Eläkkeelle siirryttyäni pääsin palaamaan puvun pariin. Hame sai helmaansa pellavakaitaleen isoäitini 1920–30-luvuilla kutomasta pellavakankaasta. Vanhassa hameessa olleet pienet reiät paikattiin. Valmistin liivin, ja se sai vuorikseen samaa pellavakangasta kuin hame.

Nyt valmiina ovat hame, liivi ja esiliina, ja pian myös paita. Tavoitteeni on saada puku kokonaan valmiiksi, tasku mukaan lukien, kevään 2026 aikana. Haluan tulevaisuudessa käyttää pukua jouluna, perhejuhlissa ja osallistua mielelläni kansallispukujen tuuletuksiin.

Kansallispuvun valmistaminen ryhmässä merkitsee paljon, iloista yhdessä tekemistä, mukavaa yhteisöä samanlaisella kiinnostuksella. Minulle kansallispuku merkitsee suomalaista identiteettiä ja arvostusta suomalaisuutta kohtaan. Punkalaitumen pukuuni kietoutuu rakkaita muistoja äidistäni, joka on ommellut osan puvusta. Mukana ovat myös muistot isäni äidistä, joka on kutonut pellavakankaan liiviin ja hameeseen. Lopuksi puku on minulle rakas harrastus tehdä kanista käsillä.

Jurvan puvun remontti ja täydennys

Tarvitsin kansallispuvun, ja sopivia valmiita ei juuri ole tarjolla. Ihastuin Jurvan hameeseen, ja kokonaisuus (hame, liivi, paita ja helykoru) oli myös kohtuuhintainen.

Aloitin hameen kunnostuksesta, sillä suorat kappaleet ja työvaiheet olivat minulle tuttuja historianelävöityksestä. Hame on ollut jo jonkin aikaa valmiina tuunaa-mun-perinne-käytössä. Ompelin myös kansallispukuun sopivan alushameen 1700-luvun malliin. Puku on edelleen työn alla. Olen tekemässä siihen valkoista yleisesiliinaa ohuesta pellavasta. Liiviä olen muokannut paremmin istuvaksi: olkaimia on lyhennetty, muotolaskokset poistettu ja yksityiskohtia siistitty. Tulevaisuudessa teen todennäköisesti kokonaan uuden liivin. Seuraavaksi listassa on uuden, kansanomaiseen tapaan tehdyn paidan ompelu lähes läpinäkyvän ”modernin” puuvillapaidan tilalle. Pukuun on jo olemassa koppakurssilla tehty tykkimyssyn koppa ja siihen hankittuna päällissilkki, joka Jurvassa on kirjomaton.

Varsinaista aikataulua puvun valmistumiseen ei ole, sillä työn rinnalla on muitakin pukuja. Uusien tekniikoiden ja käsitteiden opiskelu on tärkeämpää kuin puvun valmistuminen. Toivottavasti kuitenkin ehdin aloittaa paidan ompelun ennen kuin kurssi loppuu tältä keväältä.

Ryhmässä oppii muilta osallistujilta sekä siitä, kun opettaja ohjeistaa muita osallistujia. Ryhmää tärkeämpää minulle on aikataulu: kun pitää olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, tulee myös tehtyä asioita. Koska elämänpiirissäni on paremminkin elävöittäjiä kuin kansallispukuihmisiä, on mukavaa tutustua myös kansallispukujen käyttäjiin ja erilaisiin syihin käydä kansallispukukurssia. Ryhmässä on myös paljon diversiteettiä ja kun tehdään pukuja laajalti, oppii myös laajalti.

Suomalaisissa kansallispuvussa pidän siitä, että meillä ei tarvitse valita pukua koti- tai syntymäpaikkakunnan mukaan tai siksi, että on juuret tietyssä paikassa. Karjala on minulle sen verran vieras alue, että tuskin tulen koskaan omistamaan karjalaista pukua, mutta kolme länsityyppistä pukuani ovat kaikki eri puolilta Suomea ja vielä kangaskasana laatikossa oleva neljäs on taas eri paikasta. Käytän Jurvan hametta ylpeästi ja olen saanut siitä kehujakin, ja toivoisin näkeväni kansallispukujen osia enemmänkin käytössä. Se, mitä en toivo enää todistavani, on kansallispukunipotus, ja toivon, etten itse koskaan muutu ”kansallispukupoliisiksi”.

Tarkistetun mallin mukaiset Etelä-Pohjanmaan miehen housut – puku pojalleni

Ompelin pojalleni vuosia sitten Etelä-Pohjanmaan paidan ja liivin hänen lähtiessään vaihto-opiskelijaksi Kanadaan. Sukujuuret ovat Etelä-Pohjanmaalla.

Vuosi sitten tein hänelle uuden, tarkistetun mallin mukaisen Etelä-Pohjanmaan paidan. Kun sain sen valmiiksi, kysyin pojaltani, tekisinkö vielä uudet housut. Hän vastasi myöntävästi. Nyt tarkistetun mallin mukaiset housut ovat pian valmistumassa. Tavoitteeni on saada ne valmiiksi ennen kurssin loppua.

Ryhmä merkitsee minulle mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin, ja on mukavaa keskustella viikoittaisten tapaamisten yhteydessä. Kansallispuvut ovat olleet minulle tärkeitä jo nuoresta saakka. Pukua on kiva käyttää, ja kansallispuvut ovat viime vuosina yhä suositumpia.

Etelä-Pohjanmaan miehen housut – uutta vanhan tilalle

Sanotaan, että vaatteet kutistuvat kaapissa ja joskus siltä se todella tuntuukin. Tällaisessa tilanteessa vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko muokata ja suurentaa olemassa olevia housuja tai tarttua rohkeasti haasteeseen ja ommella kokonaan uudet. Tällä kertaa päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun.

Uusien housujen ompelu alusta alkaen mahdollisti sen, että työ voitiin tehdä tarkistetun mallin mukaisesti  yksityiskohtia ja istuvuutta myöten. Samalla vanha puku saa arvoisensa päivityksen.

Laatokan-Karjalan ja Hartolan -pukuja kunnostaen ja täydentäen

Laatokan-karjala puku löytyi edullisesti kirpputorilta. Kiinnostukseni heräsi, koska isoäitini isän puolelta oli kotoisin Sortavalasta. Puku oli erittäin hyvässä kunnossa, mutta liian pieni. Suurensin ensin hameen käyttökuntoon, minkä jälkeen valmistin uuden paidan ja liivin omien mittojeni mukaan. Uusi esiliina on vain neulottua pitsiä vaille valmis.

Pukuprojektit eivät tähän lopu. Löysin kurssitoverin vihjeestä Hartolan puvun keskeneräisen tarvikepakkauksen. Hame on jo laskostettu sopivaksi, keskeneräinen paita on kaulusta vaille valmis. Ystäväni juuret ovat Hämeessä, siksi hän halusi tämän puvun. Ennen oman pukunsa valmistumista hän esiintyi opiston näytöksessä minun ensimmäisessä puvussani, jonka olin muokannut äitini jälkeen itselleni sopivaksi ja johon olin valmistanut uuden paidan.

Ryhmässä on mukava työskennellä ja seurata myös muiden töiden etenemistä. Opin jatkuvasti jotakin uutta, ja on mukavaa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin yhdessä muiden kanssa.

Artikkelisarja koostuu kolmesta osasta

Kuulumisia kurssilta – Kansallispukukokonaisuutta ommellen , osa 1 (julkaistu 1.4.)
Kuulumisia kurssilta – vanha puku herää eloon täydentäen ja korjaten, osa 2
Kuulumisia kurssilta – kansanpuvun osia, osa 3 Julkaistaan 14.4.

Menovinkit toukokuuhun 2026

Kaikki kiertää Kanneltalossa / Ajatonta ja kestävää -pukuesitys 19.5.2026 klo 18
Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki
Perinne ei kuulu vain menneeseen. Kansallis- ja muinaispuvut sekä perinneasut edustavat ajattomuutta. Niitä voi tuoda modernisti nykypukeutumiseen.

Helsingin työväenopiston opiskelijat johdattavat perinteestä ammentavaan pukeutumiseen. Rohkeasti lavalle astuvat tekijät esittelevät valmistamiaan ja kunnostamiaan pukuja ja niiden osia kestävän ja ekologisen pukeutumisen hengessä. Koe, näe ja ihastu! Vapaa pääsy.

Kaikki kiertää Kanneltalossa / Kansallispuvut elämään – kysy, korjaa ja uudista
19.5.2026 klo 14-19 Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki
Kansallispuku mietityttää? Tule kysymään ja keskustelemaan kansallispuvuista sekä niiden hankinnasta, käytöstä, huollosta ja korjauksesta.

Paikan päälle voit tuoda myös oman puvun tai sen osia ja saada neuvoja tarvittaviin korjauksiin. Valmistele kansallispuku juhlakuntoon Suomen 110-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 2027. Maksuton, ei ilmoittautumista.

Teksit ovat kirjoittaneet Kansallispukuja, feresejä, sarafaaneja ja niiden osia -kurssi opiskelijat.

Kuvat: O. Honkimaa