Väriä vihreästä indigosta
Maunulan monitoimiluokassa kokoontuu maanantaisin käsityön taiteen perusopetuksen suorittaneiden omaehtoinen ryhmä. Syyskuun lopussa kokeilimme vihreällä indigolla värjäämistä.
Eräs ryhmäläinen kävi keväällä kurssilla oppia saamassa. Lisäksi perehdyimme aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Värjäyspohjia oli monenlaisia: villa-, villasekoite-, puuvilla- ja bambulankoja sekä puuvilla-, pellava- ja silkkikankaita. Vihreällä indigolla voi värjätä kaikkia luonnonkuituja.
Vihreä indigo on Indigofera tinctoria -kasvin kuivattuja ja jauhettuja lehtiä. Vihreä indigo ja sininen indigo saadaan samasta kasvista, mutta kasvinosia työstetään eri tavalla värin irrottamiseksi. Perinteisessä indigovärjäyksessä indigoväri eli indigotiini pelkistetään vesiliukoiseksi hapetus-pelkistysprosessissa yleensä kemikaalien avulla. Vihreällä indigojauheella värjättäessä pelkistystä ei tarvita, koska sininen väri ei ole vielä muuttunut liukenemattomaan muotoon, vaan se on esiasteena.
Vihreä indigo tuli Suomen markkinoille ekokampaamojen yleistymisen myötä 2010-luvulla. Hennaan yhdistettynä sillä saadaan kauniita ruskeita sävyjä. Ja nyt siis myös tekstiilivärjärit ovat alkaneet kiinnostua.
Vihreällä indigolla värjättäessä lopputulokseksi luvataan kauniita vihreän ja turkoosin sävyjä. Kuten otsikkokuvasta näkyy, värjäystulokset olivat hyvin erilaisia ja yllättäviä. Värin sävyyn vaikuttavat veden lämpö, värjäysaika sekä väriliemen pH. Kokeiluissamme päävärit olivat vihreän ja harmaan eri sävyjä. Myös hieman punerrusta ja sinisyyttä syntyi. Kaikkien mielestä värjäystulos ei ollut mieluinen, vaan tulos oli mitäänsanomaton. Mutta silloin otetaan käyttöön värjärin vakiokonsti: värjätään päälle.
Teksti: Heli Juutilainen, editointi Kirsti Soukka
Kuvat: Heidi Halm ja Heli Juutilainen
Kirjallisuutta: Anna-Karoliina Tetri (2024), Värjää kasvikuituja luonnonväreillä. Otava, Moreeni.