Verhoiltava jakkara

Viime keväänä, ennen koronahässäkän alkua, minulle tuli pyyntö, josko haluaisin tulevana syksynä vetää puutyökurssin, joka kuuluu opiston käsityön taiteen perusopetukseen. Kurssin vastuu opettaja oli ideoinut tehtävän, jossa sovitettaisiin yhteen sekä pehmeitä että kovia materiaaleja. Tehtävän aiheena oli ”Oma jakkara” ja ajatuksena, että tehtäisiin puinen jakkara ja sille suunniteltaisiin ja toteutettaisiin yksilöllinen verhoilu.

Minun tehtäviini kuuluisi ensivaiheessa jakkaran suunnittelu ja prototyypin valmistus ja syyslukukaudella tapahtuva puutyö osuuden opetus. Projekti kuulosti mielenkiintoiselta, joten lupasin lähteä mukaan.

Keväällä alkaneen koronasulun aikana tein jakkarasta kuvallisen suunnitelman ja hyväksytin sen kurssin vastuuopettajalla. Tämän jälkeen tein jakkarasta vielä prototyypin ja kun se oli valmis, alkoi syksyn odottelu.Syksyllä, ennen varsinaisia pajatunteja, pidettiin yksi opintokerta, jolloin käytiin läpi projektin tuleva kulku ja samalla tapasin ensimmäistä kertaa kurssille osallistuvat. Kurssille osallistui kolmetoista oppilasta ja vain kolmella heistä oli ennestään kokemusta puutöistä. Tämä tieto aiheutti meikäläiselle hieman ”päänvaivaa”.

Olin kyllä jo valmiiksi suunnitellut jakkarasta mahdollisimman helposti toteutettavan mutta nyt, ryhmän kokemuksen selvittyä, totesin että jakkaran osien teko ja valmiin tuotteen kasaus täytyisi käytännössä tapahtua työvaihe kerrallaan ja jokaista oppilasta ”kädestä pitäen” opastaen. Tällä tavalla tekemisellä on itse mekaanisen työn osalta tehokasta ja valmistusvirheiden synty pystyttäisiin pitämään pienenä. Jakkaran toteutus tapahtui yhden perjantai-illan ja kahden viikonlopun aikana. Ensimmäisellä opintokerralla oli sovittu, että oppilaat hankkivat omatoimisesti tarvittavan puumateriaalin. Eli 18 mm paksua liimapuulevyä kooltaan 40 cm x 120 cm. Tavaraa oli sen verran reilusti, että ei haittaisi, vaikka joistain jakkaran komponenteista tulisi ”susikappalekin”. Jakkaran kannen kiinnitystä varten piti oppilaiden hankkia 4 kpl pieniä kulmarautoja ja sille tarvittavat ruuvit. Myös jakkaran pintakäsittelyaineiden valinta ja hankinta jäi oppilaiden tehtäväksi.

Suuremmilta takaiskuilta vältyttiin ja projektiin varattu aika riitti hyvin vaikka eräs oppilas, onneksi jo aiemmin puutöitä tehnyt, ei ollutkaan paikalla kuin vasta jälkimmäisenä viikonloppuna. Kurssin nopeahko aikataulu vaikutti omalta osaltaan myös jakkaran pintakäsittelyyn. Nopeitten kuivumisaikojen vuoksi jakkarat joko maalattiin tai lakattiin vesiliukoisilla aineilla. Liuotinpohjaiset öljyt ja vahat olisivat sinänsä olleet muuten hyvä vaihtoehto mutta niiden hitaalle kuivumiselle ei ollut aikaa.

Teksti Kari Kock

Kuva ja jakkara Sanna Mattila