Kuulumisia kurssilta – kansanpuvun osia, osa 3

Kansallispukuja, feresejä, sarafaaneja ja niiden osia -kurssilla valmistetaan perinteisiä kansallispukuja niiden osia sekä kunnostetaan vanhempia pukuja uudelleen käyttöön. Kurssilla tehdään myös kansanomaisia perinneasuja. Kurssi kokoontuu Kanneltalossa tiistaisin klo 11–14.15. Ryhmään kuuluu 13 opiskelijaa.

Tässä artikkelisarjassa kurssin opiskelijat ovat vastaten kysymyksiin kertoen mitä pukua ovat valistamassa ja sen, miksi juuri tämä puku on valittu. He kuvaavat, mitä osia puvusta on jo tehty ja mitä on parhaillaan työn alla. Teksteissä pohditaan myös aikataulua ja sitä, mihin tilaisuuksiin puku on tarkoitettu, sekä ryhmän merkitystä oman tekemisen tukena. Lisäksi mukana on henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia kansallispukujen merkityksestä.

Viipurin babuskan sarafaanista tuli suhai (röijy)

Olen tekemässä suhaita fereesiin, jota ei vielä ole. Tarkoitukseni oli tehdä tästä vihreästä, ns. nauruversio eli proto, mutta miellyin kankaisiin. Se ”oikea” versio on kankaina, mutta olkainhame ja sorokka ovat valmiina, peretniekka (esiliina) ja rätsinäkin (paita) löytyvät. Vihreän suhain sorokka helmikirjailuineen on sekin tekeillä. Tavoitteeni on saada suhai valmiiksi pääsiäiseksi. Fereesinä voin käyttää jotain kolmesta vanhasta ja tehdä sarafaanin kun löydän mieleisen kankaan.    

Kiva ja kovista tekijöistä koostua ompeluryhmämme on kuin entisaikojen naisten puhdetyöporukka; eri-ikäisiä naisia ja pari miestä, jotka opettavat ja neuvojat toisiaan, jakavat elämän iloja ja suruja, kannustavat, kun oma käsityö turhauttaa ja tsemppaavat jatkamaan ja kehittämään uusia ideoita.

Suomalaiset kansallispuvut ja suvun evakkotaustasta johtuen, etenkin Karjalan Kannaksen ja Viipurin seudun puvut, ovat kiinnostaneet. En ole itse omistanut yhtään kansallispukua, mutta lainannut useaa kertaan. Nyt olen liian vanha ja näkökykyni huono aloittaakseni niin isoa hommaa.  Iloitsen katsoessani muiden saavuttaessa tavoitteitaan pukujen osien valmistuessa. Voisin tuunata hameen, jostain puvusta ja pitää suhaita.

Kaikkien kansallispukujen osalta niihin liittyvä historia kiinnostaa, siis kansallinen ja kansainvälinen sekä pukujen tekijöiden ja omistajin historia. Materiaalit, mallit ja kulttuuriset kerrostumat näkyvät kaikissa puvuissa ja antava lisää innostusta perehtyä kansallispukuihin. Itselleni musiikki ja tanssi ovat tärkeitä, johtuen isovanhempieni harrastuneisuudesta ja karjalanortodoksisesta perinteestä.

Miksi tämä puku? Halusin ehdottomasti oppia valmistamaan suhain ja onnistuttuani tehdä niitä jokaiseen fereesiin ja kahteen juhlasarafaaniin. Kankaita olen ostanut ja sormet ovat syyhynneet, mutta ilman opettajan tuhtia ohjausta ja kavereiden kannustusta, olisin lopettanut koko homman. Olen neuloja, jonka on ollut kuljettava pitkä ja kärsivällisyyttä kehittävä opinpolku osatakseni edes tämän verran. Suunnitteluvaihe sujuu, mutta kyllästyn nopeasti, jos työ ei edisty. Olen kuitenkin jo tehnyt mekkoja lapsenlapselle ja hänen nukeille. Joku kynnys on ylitetty. Sarafaanin ja siihen ommellut sielunlämmitin ja sorokka onnistuivat ja kannustivat jatkamaan. Eiköhän tämäkin työ valmistu toukokuussa kaikkine puuttuvine osineen. Silloin on suvussa paljon juhlia, kuten kirkkovuodessakin.

Karjalainen miehen paita etupistokirjontakuvioin

Olen tehnyt itselleni, lapsenlapselleni karjalaiset asut. Nyt työn alla on musta pellavainen miehen paita karjalaisella etupistokirjonnalla. Paita tulee lahjaksi 18-vuotta täyttävälle tyttären pojalle. Hän pukee sen 18-vuotis juhlapäivälliselle ja kirkon praasniekoille ja pääsiäisajan tapahtumiin. Nyt työ on viittä vaille valmis.

Ortodoksisen ystäväni kanssa jo takavuosina haaveiltiin sarafaaneista ja fereeseistä. Hän ehti tehdä yhden upean sarafaanin ja sitten löysin Helsingin työväenopiston Kannelmäen ryhmän johon tulimme yhdessä.

Valmistin ensin sarafaanin Pariisin silkistä, fereesin tyttärentyttärelle punaisesta pellavasta, säpsän ja pirtanauhankin tein itse Karjalan-talon kurssilla, sorokka Nizzan joustosameetista (kultainen).

Ryhmän merkitys on kasvanut sitä  mukaa, kun ryhmäläiset on tullut tutuksi ekan yhteisen vuoden jälkeen. On rikkaus, että tulemme erilaisista taustoista, teemme eri osia ja pukuja, hikoilemme virheitä varoen ja niihin kompastuen, kannustamme huonoilla hetkillä ja jaamme tarinoita ja juttuja hyvällä huumorilla.

Opettaja on ryhmän ja opiston kruunut. Työt tulee tehdä kuten oikeaoppisesti on tarpeen tehdä. Asioille otetaan se aika, mitä tarvitaan. Koska en ole ikänäni ollut ns. käsityöihminen kärsivällisen opettajan ja sosiaalisen ryhmän tuki on auttanut minua innostumaan käsitöistä ja uusista ideoista ja opeista!

Kansallispukujen ja kansanpukujen merkitys. Oppijana olen hitaasti oppinut taustatietoa kansallispuvuista, sen lisäksi että olen aina ihaillut niiden näyttävyyttä ja käsityötaitoa ja -vaivaa, mitä niiden valmistus on vaatinut. Olen itse kuitenkin keskittynyt karjalaisiin kansanomaisiin asuihin, joissa on luova ja rohkeakin tekemisen ote. Olen innostunut ja rohkaistunut pukemaan ylleni näitä asuja mitä moninaisimpiin juhliin ja tapahtumiin. Nämä kaikki puvut on ansainneet olla näkyvillä upeina juhla-asuina. Nyt ilahduttaa, että tytär ja lapsenlapset ovat myös innostuneita fereeseistään ja paidoistaan perinteen siirtyminen ja päivittäminen on suuri asia!  Suunnitteilla on tyttärelleni valmistaa fereesi.

Artikkelisarja koostuu kolmesta osasta

Kuulumisia kurssilta – Kansallispukukokonaisuutta ommellen , osa 1
Kuulumisia kurssilta – vanha puku herää eloon täydentäen ja korjaten, osa 2
Kuulumisia kurssilta – kansanpuvun osia, osa 3

Menovinkit toukokuuhun 2026

Kaikki kiertää Kanneltalossa / Ajatonta ja kestävää -pukuesitys 19.5.2026 klo 18
Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki
Perinne ei kuulu vain menneeseen. Kansallis- ja muinaispuvut sekä perinneasut edustavat ajattomuutta. Niitä voi tuoda modernisti nykypukeutumiseen.

Helsingin työväenopiston opiskelijat johdattavat perinteestä ammentavaan pukeutumiseen. Rohkeasti lavalle astuvat tekijät esittelevät valmistamiaan ja kunnostamiaan pukuja ja niiden osia kestävän ja ekologisen pukeutumisen hengessä. Koe, näe ja ihastu! Vapaa pääsy.

Kaikki kiertää Kanneltalossa / Kansallispuvut elämään – kysy, korjaa ja uudista
19.5.2026 klo 14-19 Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki
Kansallispuku mietityttää? Tule kysymään ja keskustelemaan kansallispuvuista sekä niiden hankinnasta, käytöstä, huollosta ja korjauksesta.

Paikan päälle voit tuoda myös oman puvun tai sen osia ja saada neuvoja tarvittaviin korjauksiin. Valmistele kansallispuku juhlakuntoon Suomen 110-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 2027. Maksuton, ei ilmoittautumista.

Teksit ovat kirjoittaneet Kansallispukuja, feresejä, sarafaaneja ja niiden osia -kurssi opiskelijat.
Kuvat O. Honkimaa