Tuohen lumoissa – Tuohen keruu, jokamiehenoikeus vai ei – Tuohen käsittely ja tuohityöt
Olen tuohitöiden opettaja Jaana Öljymäki. Asun Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Ensimmäisen tuohityöni tein vuonna 1996. Tuohitöiden salat minulle on opettanut äitini Eeva Rutanen. Hänen kanssaan olemme tehneet kolme tuohitöiden ohjekirjaa. Käyn opettamassa tuohitöitä eripuolilla Suomea. Helsingin työväenopistossa kursseja on ollut jo usean vuoden ajan.
Helsingin työväenopistolla punottiin ihania tuohilaukkuja keväällä 2026. Tuohimateriaalin osalla oli kuitenkin tapahtunut paljon ennen varsinaista kurssia. Tuohen kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan siihen täytyy aina olla lupa puiden omistajalta. Me kerätään tuohimateriaali kesäisin perheeni kanssa ja varastoimme tuohen tulevia kursseja varten.
Sopiva aika tuohen ottamiselle vaihtelee puun kasvupaikan sekä sääolojen mukaan. Otollisin aika kerätä tuohta on yleensä juhannuksen seutu tai kun koivun mahla-aika on parhaimmillaan. Puun runko muodostuu useasta kerroksesta. Uloimpana kerroksena on puuta suojaava kuori eli tuohi. Tuohessa on valkoinen ja keltainen/ruskea puoli. Valkoinen on koivun ulkopinta ja keltainen kaarnakerrosta vasten oleva nilapuoli. Tuohitöissä käytetään päällyspuolena pääasiassa keltaista nilapuolta. Jokaisessa koivussa on hieman omansävyinen ja tuntuinen tuohi.
Me keräämme tuohen koivusta levyinä, jotka voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Koivun runkoon leikataan terävällä puukolla rungon suuntainen viilto. Viiltoa ei saa tehdä liian syvälle puun kaarnakerrokseen. Tuohilevy irrotetaan puusta kiertämällä irtoava levy rungon ympäri. Jokaisen koivun materiaali kannattaa pitää järjestyksessä, että erisävyiset ja -laatuiset tuohet eivät sekoitu keskenään. Tuohilevyt laitetaan säilöön niin, että ne joko niputetaan tai rullataan. Tuohta ei saa pestä eikä käsitellä säilöntävaiheessa millään aineella, koska silloin levyn kuivuminen on todella hidasta ja levyt käpristyvät niin pahasti, että niiden oikeaoppinen rullaus tai niputtaminen on sen jälkeen hankalaa. Tuohet tulee säilyttää viileässä ja ilmavassa paikassa. Tuohi säilyy varastoituna yleensä useita vuosia. Säilyvyys vaihtelee kuitenkin tuohen laadun ja säilytysolosuhteisen mukaan.
Koivun valkopintainen kuori on ainutkertainen. Tuohenkeruun jälkeen se ei kasva puuhun enää uudelleen. Usein luullaan, että puu kuolee heti kun siitä kerätään kuori pois. Näin ei kuitenkaan käy. Koivu on sitkeä kaveri. Olemme tehneet useiden vuosien ajan tutkimusta omassa ja ystäväni metsässä ja huomannut, että vuosienkin jälkeen, ne voivat ihan hyvin. Tottahan koivu on kurjan näköinen riisuttuna. Mielestäni olisikin kiva että nuo puut pääsisivät hyötykäyttöön esim. polttopuuksi. Me teemme yhteistyötä mm. Haapajärven sahan kanssa. Ennen metsäkoneiden tuloa, saamme kerätä sovitulta palstalta tuohia. Puut menevät sitten teollisuuden käyttöön.
Kurssin alussa jokainen työstää tuohen omaan punontatyöhön sopiviksi. Levystä ohennetaan pois tuohen valkoinen puoli eli uloimmat kerrokset. Kuhunkin työhön valitaan siihen soveltuva tuohilaatu. Esimerkiksi koreihin käytetään vahvaa ja jämäkämpää tuohta ja pieniin töihin kuten olkalaukkuun ohuempaa ja taipuisampaa. Tämä työvaihe saattaa yllättää vasta-alkajan. Mutta samalla tieto ja ymmärrys materiaaliin kasvaa huimasti.
Tuohitöitä voidaan valmistaa monella tavalla. Peruspunontatekniikoita on kaksi, vino- ja suorapunonta. Tuohitöissä vino- ja suorapunonta on lähes sama tekniikka kuin lastu- ja päretöissä, mutta tuohityöt parsitaan kaksinkertaisiksi niin, että tuohen keltainen puoli tulee sekä sisä- että ulkopinnalle. Tällä kurssilla laukut valmistettiin vinopunonnalla. Ennen punontaa ohennuksen jälkeen vuorossa oli vielä nauhojen leikkaaminen.
Tuohityöt ja tuohenpunonta on perinteinen käsityötekniikka. Minulle on erittäin tärkeää, että tuohityön kulttuuri ja perinne säilyvät voimissaan meillä Suomessa. Haluan näyttää miten monipuolinen ja ihana materiaali tuohi on ja mitä kaikkea kivaa tuohesta voi tehdä nykykäyttöön ja –tyyliin. Olen iloinen että tämä harrastus kiinnostaa ja vuosi toisensa jälkeen trendi näyttää olevan kasvussa.
Syksyllä 2026 tuohikurssit saavat jatkoa. Silloin otamme laukut ohjelmaan uudelleen, koska moni halukas jäi ilman paikkaa viime kerralla. Lisäksi Pientä ihanaa tuohesta kurssilla voi valmistaa koristeita kuten kukkia, avaimenperiä ja vaikka korvakorut. Tervetuloa mukaan tuohikursseille!
Teksti ja kuvat Jaana Öljymäki