Käsityötä ja suomen kieltä

Työväenopistossa opitaan suomen kieltä myös käsitöitä tehden. Monilla maahanmuuttajakoulutuksen kursseilla opitaan suomen kieltä ja kulttuuria toiminnallisesti esimerkiksi käsityön, kuvataiteen, draaman ja kotitalouden menetelmillä. Kursseilla, joilla itse opetan, käsityötä on 3 – 4 oppituntia lukukaudessa.

Ryhmissä on taidoiltaan eri tasoisia opiskelijoita. Olen suunnitellut käsityön tehtävät niin, että työ on helposti toteutettavissa, se valmistuu yhden kerran aikana, ja kaikilla opiskelijoilla riittää koko ajaksi mielekästä tekemistä. Lisäksi tavoitteena konkreettisen tuotoksen lisäksi onnistumisen kokemus. Koska pidän tunnit kunkin ryhmän omassa ns. yleisluokassa, tekniikat ja työvälineet ovat yksinkertaisia.

Käytännöllistä ja kaunista

Olemme pistelleet neulalla villaa villalle, ja tehneet neulahuovutustekniikalla patalappuja ja pannunalusia sekä suojapusseja kännykälle. Tekniikka on helppo, ja villaa on miellyttävää ja rentouttavaa käsitellä. Huovutusvillaa käsitellessä on luontevaa kertoa talvipukeutumisesta ja villan hyvistä ominaisuuksista verrattuna esim. akryylikuituun. Kerron myös ”oikeasta” huovutuksesta eli märkähuovutuksesta ja tämän tekniikan mahdollisuuksista.

Tupsuista on moneksi

Kieputimme syksyn ja talven aikana myös värikkäitä villatupsuja tupsukehikoilla. Kerroin samalla villa- ja talvipukeutumistietouden lisäksi hieman ryijyistä ja ajankohtaisesta tekstiilitaiteesta, kun katsoimme kuvia Maiju Ahlgrénin Musiikkitaloon toteuttamasta komeasta tupsuryijystä. Tupsut ovat monikäyttöisiä. Valmistimme tunneilla mm. avaimenperiä ja pipotupsuja, lisäksi monta reppua ja laukkua saivat kauniit tupsukoristeet.

Sanavarasto kasvaa tekemällä

Värien nimet tulevat konkreettisesti tutuiksi villoja ja lankoja käsittelemällä. Samoin käyttämämme adjektiivit, kuten silloin kun koskettelemme pehmeitä materiaaleja ja koputtelemme sen jälkeen kovaa pöydän pintaa. Tunnilla käytettyjen verbien merkitykset jäävät muistiin, kun kädet kiertävät lankaa kehikkoon tai opiskelija kiertää pöydän ympäri hakiessaan materiaalia.

Heijastimia pimeään talveen

Talvi 2019-20 oli Helsingissä lumeton ja pimeä eikä kaikilla opiskelijoilla ollut heijastinta. Teimme niitä itse ja puhuimme liikenneturvallisuudesta. Valmistimme kolme erilaista heijastinta – tupsun, hyrrän ja perhosen. Niiden tekemiseen sisältyi monia eri työvaiheita, samalla opiskelimme myös hieman matematiikkaa. Uutena opittavana asiana oli useille opiskelijoille myös viivottimen käyttö ja sillä mittaaminen. Opiskelijat ottivat heijastimet heti käyttöönsä ja niitä vietiin myös kotiin tuliaisiksi.

Yhteistyö

Kielen ja käsityön lisäksi käsittelemme hieman myös suomalaista kulttuuria. Siinä on yksi asia, jota en opeta – yksin pärjääminen. Neuvoa ja apua saa pyytää myös vierustoverilta. Yhteistyön tekeminen on yhtä tärkeä taito kuin yksin puurtaminen. Myös opettajana nautin siitä, että saan tehdä yhteistyötä toisen alan opettajan kanssa.

Olen opettanut käsityötä myös Stadin osaamiskeskuksessa Suomen kieltä ja oppimisvalmiuksia -koulutuksessa, ja toimin Taiteilijat O ry:n Taidekummi-työryhmässä, jossa suunnittelemme ja toteutamme taidetyöpajoja kaupungin leikkipuistoissa toimiviin Kotoklubi Kaneleihin. Myös näissä, maahanmuuttajaperheille suunnatuissa työpajoissa, taiteen ja käsityön tekeminen tukevat kotoutumista ja kielen oppimista.

Teksti ja kuvat: Virpi Vesanen-Laukkanen; Kuvissa on opiskelijoiden töitä vuosilta 2019-20.