Korona-kalenteri 14.5.2020 – Pojat saivat kansallispuvut

Rakkaudella äidin ompelemaa, josta palaute pojilta on totuudenmukaista kuultavaa “Äiti on käyttänyt pukuihin paaaaljon aikaa. Ne on hienoja. Housut tosin kutittaa.” ” Näiden tekemiseen on kulunut verta, hikeä ja äidin manausta. Etenkin napinlävissä.” No, Seiskarin liivin napinlävet aiheuttivat jokusen ärräpään äidille, mutta lopputulos aina palkitsee.

Hämeen ja Seiskarin kansallispuvut ovat löytöjä tori.fi-markkinapaikasta. Liivit ja housut ovat pienennetty oikeaan kokoon ja ompelussa on käytetty kansallispuku ompelun perinteisiä menetelmiä. Molempiin pukuihin on tehty täysin uudet paidat ja päähineet.

Puvut tulevat pojille esiintymis- ja edustuskäyttöön kansantanssiin. Poikien äiti itse harrastaa kansantanssia ja pojat ovat tanssineet myös alle vuoden ikäisestä asti. Äidin oman puvun tekemisen myötä heräsi hänelle haave puvustaa myös jälkikasvu kansallispukuihin, vaikka käyttävätkin esiintyessään perinnehenkistä pukeutumista. Puvut oli tarkoitus pukea päälle ensikerran kesällä 2020 Ruotsiin Barnlek-tapahtumaan, joka peruuntui koronan takia.

Äidille miesten pukujen ompeleminen on ollut mielenkiintoinen kokemus oman kansallispuvun ompelun jälkeen. ”Koen, että olen oppinut taas uusia tekniikoita. Erityisesti miehen paidan rakenne oli tosi mielenkiintoinen. Käsillä tekeminen on terapeuttista, kun voi täysin uppoutua johonkin ja samalla nähdä heti työn edistymisen. Neulottu pipo syntyi kuin varkain, kun huomasi käsien kaipaavan vaihteeksi neulomista käsillä ompelun vastapainoksi.”

Pojat selvästi arvostavat käsityön määrää. Nyt jo pohtivat, mikä sääli sitten kun kasvavat puvuista ulos. Onneksi pukuihin on varattu kasvuvaraa. On myös hienoa, että jälkikasvu on nähnyt, miten vaate syntyy kankaasta. Pukujen valmistumisen yhteydessä kotona on päästy keskustelemaan kansallispukujen ekologisuudesta kestävänä vaihtoehtona, äiti kertoo.

Uusista puvuistakin haaveillaan. Sellaisista, joissa paremmat asusteet ts. paremmat hatut, kuvailee pojat. Äiti on luvannut tehdä uudet puvut, kun herrat eivät enää kasva, ainakaan pituutta. Välissä kun on äidin omien pukuprojektien vuoro. Kuitenkin vielä ennen näitä on tekeillä Seiskarin housut ja sukat, sekä nuorimmaiselle pojalle Johanneksen pukuun uusi paita.

Puvut on valmistettu Helsingin työväenopiston Itämerentalon kansallispukuryhmässä, joka kokoontuu maanantaisin. Hieman haastetta pukujen valmistukseen tuli kun viimeiset opetuskerrat muuttuivat etäopetukseksi koronan vuoksi. Onneksi Zoom-verkkotapaamiset, kansallispukukurssin oma facebook-sivut ja sähköposti auttoivat välineinä pukujen loppuun tekemisessä.

Artikkeli äidin puvun valmistumisesta. Valmista tuli! – Kurkijoen naisen kansallispuku

Teksti Tiina Stockus ja Outi Honkimaa. Kuvat Tiina Stockus.