Päivi eläkkeelle
Hei,
olen Päivi Tiitinen, käsityön suunnittelijaopettaja Helsingin työväenopistossa. Minun vastuualueena on ollut kudonnanopetuksen suunnittelu ja kaikki kangaspuihin liittyvä opistossa. Yhdessä tuntiopettajien kanssa olen kehittänyt kangaspuilla kutomisen opetusta, kurssisuunnittelua, kurssiaiheita ja tiloja. Olen saanut opettaa innokkaita opiskelijoita opiston kursseilla.
Jään eläkkeelle 1.9.2026. Aloitin käsityön tuntiopettajana Helsingin työväenopistossa syyskuussa 1986, joten minulla tulee täyteen 40 vuotta aikuisopetusta! Olen pitänyt opetustyöstäni ja rakastan käsitöitä! Käsityöt ovat minulle sekä ammatti että harrastus. Tiesin jo varhain, että haluan käsityönopettajaksi. Opiskelin Helsingin yliopistossa ja löysin työväenopiston opetusharjoittelun kautta, kuten moni muukin opettaja.
1980-luvulla opetin kolmena iltana viikossa Lastenvaate-, Pukuompelu- ja Kansallispukukursseja. Eri kaupunginosissa olleet kurssit olivat peruskoulujen tekstiililuokissa, koska opistolla oli vähän omia tiloja. Monitoimitaloja ei ollut vielä. Opiskelijat ompelivat koulujen ompelukoneilla. Kurssilla oli yksi saumuri, jonka nostin kurssin ajaksi opettajanpöydälle. Opiskelijat ompelivat sillä sujuvasti vuorotellen ja tekivät välivaiheet omilla paikoillaan. 1990-luvulla valmistui monitoimitaloja, joihin tuli työväenopistolle omia tekstiililuokkia. Kurssit siirtyivät kouluilta monitoimitaloon, kuten esim. Malmitaloon 1994 ja luokkaan tulivat myös saumurit.
1990 olin aloittamassa kudontakurssit uudessa Ruskeasuon toimipisteessä. Siitä lähtien olen opettanut kangaspuilla kutomista työväenopistossa. 1990-luvun alussa opetin sekä vaatetusta että kudontaa, välillä kirjontaa ja tilkkutöitä ym.
1993 aloitin suunnittelijaopettajana, kun edeltäjäni Kaija Mälkki jäi eläkkeelle. Kaija oli opettanut opiston ensimmäisessä kudontaluokassa Itä-Pasilassa eli Pakkamestarinkatu 2:ssa, joten siirryin sinne. Myöhemmin osa opetuksestani oli Malmitalossa, jonne tuli opiston kolmas kudontaluokka. Kudontaluokkien vaiheista voit lukea eri artikkeleista tässä blogissa.
Uudistukset
Suuret uudistukset kudonnanopetuksessa ovat olleet tietoteknisiä: kudonnan suunnitteluohjelman sain tilata työväenopistolle 1991. Weaving Master 2.0 oli ensimmäinen, jolla piirsimme niisintä- ja poljentaohjeita tavallisilla kangaspuilla kudottaviksi. Sidospiirrosten tekeminen tietokoneella oli uutta ja hienoa! Opetusmonisteet siirtyivät uudelle aikakaudelle. Työväenopiston atk-luokissa opetin 1–2 kerran lyhytkursseilla suunnitteluohjelman käyttöä. Kudontaluokassa oli yksi tietokone käytössä.
Seuraava edistys oli tietokoneohjattujen kangaspuiden hankkiminen työväenopistolle 2002. Opettelin niiden käytön ja kudoin monimetrisen kokeilun ja opetusmateriaalin. Kokeneet opiskelijat pääsivät ensimmäisinä tietokonekangaspuiden kursseille. Edelleenkin suosittelen, että opiskelija oppii ensi kutomaan ja loimen rakentamisen tavallisilla kangaspuilla ja laajentaa sitten tietokonekangaspuihin. Silloin suunnittelu pääsee uuteen ulottuvuuteen. 2000-luvun alussa tietokoneet eivät olleet vielä tuttuja kaikille. Osa opiskelijoista harjoitteli hiiren käyttöä eli ”hiiren kesytystä”.
Helsingin työväenopistossa on useissa käsityökursseissa eri taitotasoja 1, 2 ja 3. Käsityötiimin sekä kudonnanopettajien kanssa olen kehittänyt kudonnan tasoryhmittelyä. Aiemmin niminä olivat Kudonnan perus- ja jatkokurssit. Nykyisin nimet ovat tiiviisti Kudonta 1, joka on helpoin, seuraava Kudonta 2 ja sitten Kudonta 3 on ylin taitotaso.
Työväenopistossa kudontakurssit ovat hyvin suosittuja. Helsinkiläiset ovat löytäneet kudonnan! Kaupunkikoteihin ei yleensä mahdu kangaspuita. Lisäksi tarvitaan loimenrakentamisen taitoa ennen kuin pääsee kutomaan. Työväenopiston kursseilla kangaspuut laitetaan kutomiskuntoon ryhmätyönä. Se on yhdessä oppimista ja yhteisöllistä tekemistä. Sitten jokainen pääsee vuorollaan kutomaan oman tuotteensa eli kudontatyönsä. Kutominen on silmien, käsien, jalkojen ja mielen yhteistyötä. Kutominen on oppimista, keskittymistä, nauttimista, rentoutumista, luomisen iloa ja käsillä tekemisen iloa!
Olen pitänyt kudontakursseista, opettamisesta, kannustamisesta, innostuneista opiskelijoista, yhteistyöstä, onnistumisista. Varsinkin kangaspuista irrotettujen kudontatöiden yhteiskatselmus on aina niin ihanaa ja mielenkiintoista!
Tässä artikkelissa on kuvia minun omista kudontatöistäni, joita olen kutonut joko kesäkudonnassa luokassa tai kotona omissa kangaspuissa.
Entä jatkossa?
Halu ehtiä itse tekemään enemmän käsitöitä on tärkein syy jäädä eläkkeelle. Haluan kutoa omilla kangaspuilla ja ommella vaatteita sekä viimeistellä valmiiksi tuotteiksi aiemmin kutomiani. Toki perhe, ystävät, museot, matkailu ja liikkuminen ovat tärkeitä.
Olen luonut matto-, pyyhe- ja huiviloimia, joita haluan laittaa omiin kangaspuihini. Tässä on kuva loimisuunnitelmasta ja luodusta loimesta, joka odottaa kotona vuoroaan.
Iloitaan käsillä tekemisestä! Nautitaan kutomisesta!
Heipä hei!
t. Päivi
Teksti ja kuvat Päivi Tiitinen
Päivin kuvasi Tiina Mikkelä