Valmistaudu verhoilukurssille

Löysitkö kirpputorilta tai mummolan vintiltä kauniin vanhan huonokuntoisen huonekalun? Haluaisit sen itsellesi käyttöön, mutta et tiedä mitä pitäisi tehdä.

Silloin olisi yksi vaihtoehto mennä verhoilukurssille, jossa saat ohjausta ja vinkkejä mitä tuolille kannattaa tehdä. Kurssilla kartoitetaan ensin, mitä tehdään ja miten paljon tuolia pitää purkaa sekä mitä voidaan uudelleen kierrättää.

Harhaan johtava ajatus on, että puranpa tuolin kotona, niin pääsen heti verhoilemaan. Tämä on suurin virhe minkä voit tehdä. Älä tee tuolille mitään ennen kurssille tuloa, vaikka tuoli olisi minkälaisessa kunnossa!

Kurssi alkaa sillä, että tuoli kuvataan, otetaan mittoja, hahmotellaan, millainen se aikaisemmin on ollut. Mitoituksen jälkeen tehdään osa- ja tarvikeluettelo ja lasketaan kankaan menekki. Tällöin tiedetään, kuinka paljon tarvitaan verhoilukangasta. Älä osta kangasta ennen tätä oppia.

Tuolin purkaminen etenkin perinteisessä verhoilussa on tärkeä oppimisen vaihe, sillä tuoli verhoillaan samalla tavalla uudelleen. Pura tuoli harkiten muistiinpanoja tehden, ota eri vaiheista riittävästi kuvia. Näin ollen ei jää mietityttämään, mitenkähän se aikaisemmin oli tehty.

Tuolin istuinosa puretaan ensin kerros kerrokselta ja selkänoja jätetään vielä tässä vaiheessa purkamatta. Tarkastetaan tuolin runko ja tarvittaessa liimataan irronneet liitokset. Syy miksi ei selkänojaa tässä vaiheessa vielä pureta on se, että tehdessä uutta istuinta päästään kokeilemaan istuinmukavuutta. Muuten on hankala hahmottaa istuimen ja selän yhtymä kohtaa.

Perinteisessä verhoilussa käsityön osuus on suuri. Koneet, joita verhoilija käyttää työssään ovat ompelukone ja paineilmanitoja. Muissa työvaiheissa ommellaan käsin, naulataan nauloja, sidotaan jousia, porataan, ruuvataan, hiotaan ja pintakäsitellään. On suuri apu ja nopeuttaa työn etenemistä, jos on aikaisempaa kokemusta käsityökalujen käytöstä.

Miten erottaa perinteisesti tehty huonekalu nykyhuonekalusta? Tuolin pohjaan katsomalla se selviää. Perinteisen huonekalun pohjassa on joko satulavyö tai metallinen pohjalanka. Perinteisessä huonekalussa on myös kierrejouset ja täytteenä haapalastua, hamppua, meriheinää, harmaavanua tai flokkia, lisäksi satulavyö, pohjarautalankaa ja sitomalankaa. Vanhassa tuolissa toppaukset alkavat varista muruina lattialle.

Perinteisiä tuoleja valmistettiin aina 50-luvun loppuun sakka.  50-60-lukujen vaihteessa suurta käsityön osuutta vähennettiin ja tehtiin kevyemmin topattuja tuoleja. Pystyjouset jäivät ja tilalle tuli zig-zag jousitus ja sen päälle laitettiin meriheinästä tehty matto. Tämä helpotti toppareiden siis verhoilijoiden työtä. Siitä sitten kehitettiin ensin vaahtokumi ja sittemmin vaahtomuovi. Siitä alkoi teollinen tuotanto ja teollinen verhoilu, jolla valmistetaan nykyajan huonekalut.

Teksti ja kuva Anne-Maj Forsman