Voiko kolmessa vuodessa tulla hyväksi kotiompelijaksi?

Helsingin työväenopiston kolmivuotinen Hyväksi kotiompelijaksi -koulutus alkaa olla loppusuoralla, ja opiskelijat valmistelevat parhaillaan lopputyönäyttelyä. Työväenopiston Ruoholahden toimipisteessä Itämerentalossa nähdään toukokuussa runsaan 20 opiskelijan itse itselleen suunnittelemia ja toteuttamia vaatteita. Näyttelyn teemana on Heijastumia.

Nyt valmistuvat opiskelijat aloittivat koulutuksen syksyllä 2016 kahdessa ryhmässä, Ruoholahdessa ja Malmilla. Kolmen vuoden aikana opiskelijat ovat saaneet koulutusta muun muassa kaavoituksesta, sovittamisesta, kaavojen muokkaamisesta, värien ja materiaalien tuntemuksesta, ompelu- ja saumauskoneiden käytöstä ja ompelun yksityiskohdista.

Viikoittaisten tuntien lisäksi opintoihin on kuulunut valinnaisia kursseja ja opintokäyntejä käsityöalan yrityksissä. Yhdessä on ommeltu t-paita, hame, housut ja pusero. Sen lisäksi opiskelijat ovat voineet tehdä esimerkiksi oman kokoisen sovitusnuken tai korsetin.

Tässä jutussa neljä opiskelijaa kertoo, miksi he koulutukseen alun perin hakivat ja mitä he ovat sen aikana oppineet.

Paula Saarinen: “Aloitin ompelun ihan nollasta”

“Hain Hyväksi kotiompelijaksi -koulutukseen, koska olen aina ollut kiinnostunut käsitöistä ja askartelusta, mutta ompeleminen ei koskaan sujunut. Lisäksi ympärilläni oli hyviä ompelijoita, jotka auttoivat vaativissa ompeluvaiheissa, joten niitä ei tarvinnut tehdä itse.

Aloitin koulutuksen ihan nollasta, ja kolmen vuoden matka ompelun saloihin on ollut todella mielenkiintoinen. Olen oppinut periaatteessa kaiken, mitä tiedän vaatteiden ompelusta,  materiaaleista, kaavojen valinnasta, ompelukoneen ja saumurit käytöstä, neulojen ja ompelulankojen vaikutuksesta tikkiin ja ompelutekniikasta. Koneiden puhdistuksen ja huollon tärkeydestä saatu oppi on myös ollut tärkeää.

Tärkeintä minulle on ollut huomata, että vaatteen voi purkaa, aloittaa alusta ja korjata. Tietysti on ollut myös hienoa tutustua mukaviin kurssilaisiin ja taitaviin ja kärsivällisiin opettajiin.

Kurssin jälkeen aion jatkaa ompeluharrastusta vaatteita ompelemalla ja vanhoja tuunaamalla.”

Jasmin Tainio: “Voin häpeämättä kutsua vaatteitani käsintehdyiksi”

“Jäätyäni eläkkeelle huomasin Helsingin työväenopiston tarjonnassa Hyväksi kotiompelijaksi -koulutuksen. Ajattelin, että se olisi hyvää vastapainoa työuralleni liike-elämässä ja että oppisin sen avulla tekemään korkealaatuisia perusvaatteita.

Jo pikkutyttönä seurasin vierestä, kun äitini ompeli kauniita vaatteita meille lapsille ja kotiompelijana Marimekolle. Äiti oli taitava ompelija ja käsityöihminen. Liekö niistä ajoista jäänyt halu tehdä käsilläni jotain kaunista ja saada kankaanpalasesta aikaiseksi vaatteita ja kodintekstiilejä.

Varttuessani unohdin ompelemisen. Vaatteiden ompeleminen ei ollut oikein trendikästä, vaan tuntui kotitekoiselta. Sitä paitsi kaupoista sai kaikkea edullisesti ja helposti. Ompelin kuitenkin kaikki kodintekstiilit ja välillä kokeilin tehdä myös helppoja vaatteita, mutta ne tuntuivat edelleen liian kotikutoisilta.

Kolmen viime vuoden aikana olen kehittynyt ompelussa valtavasti ja saanut aikaan vaativaankin makuun sopivia vaatteita. Valinnaisilla kursseilla piirsin itselleni peruskaavat hameesta, puserosta ja housuista. Niitä muutellen pystyn tekemään jokapäiväiseen käyttöön sopivia käyttövaatteita. Olen kehittynyt kotikutoisesta ompelijasta ja saan aikaiseksi vaatteita, joita voin häpeämättä kutsua käsintehdyiksi ja joihin voin olla tyytyväinen.

On aina pieni ihme, kun vaatteesta tulee todellinen. Jännitystä aiheuttaa vaatteen kääntäminen oikeinpäin ompelun jälkeen. Tuliko siitä suunnitelman mukainen ja onnistuinko toteuttamaan edes osittain odotustenmukaisen tuotteen. Usein vaateni ei valmistuttuaan ole aivan alkuperäisen suunnitelman mukainen, sillä teen mielelläni muutoksia työn edetessä. Siten vaatteesta tulee myös omanlainen.

Monestakaan työstä ei saa samanlaista tunnetta kuin käsillä tekemisestä. Siinä yhdistyvät tekemisen taito ja osaamisen vaisto, ja sitä voi kehittää aina vain lisää tekemällä.”

Kaija Kuivanen: “Proton tekeminen ei tunnukaan enää ajanhaaskaukselta”

“Olen ommellut vaatteita teini-iästä asti, ensin itselleni ja sitten lapsilleni. Välillä ompeluharrastus on jäänyt muiden harrastusten ja kiireiden varjoon.

Hyväksi kotiompelijaksi -koulutukseen hain saadakseni lisähaastetta. Olen aina ommellut yksinkertaisia malleja, siksi toivoin lisäoppia yksityiskohtiin ja vaativampiin malleihin.

Kolmessa vuodessa olen oppinut paljon juuri toivomiani asioita. Ompelu on muuttunut tarkemmaksi. Maltan purkaa ja tehdä uudestaan. Proton eli kokeiluvaatteen tekeminen vaativampiin töihin ei tunnukaan enää ajanhaaskaukselta.

Ompelutaidoissa kehittymisen lisäksi olen nauttinut ryhmässä tekemisestä, koska kotona ompelu on yksinäistä puuhaa. Lisäksi olen oppinut paljon seuraamalla toisten töitä.

Paras anti on kuitenkin ollut itseluottamuksen lisääntyminen. Ompelu on jatkuvaa ongelmanratkaisua, mikä edistää kykyä keskittyä hetkeen. Olen voinut hyödyntää kaikkea oppimaani myös luokanopettajan työssäni.

Ompelu jatkuu kurssin jälkeen entistä intohimoisemmin. Ryhmää jään kyllä kaipaamaan.

Petra Rusi: “Vaatteen valmistus on paljon muutakin kuin varsinaista ompelua”

“Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja käsillä tekemisestä. Kolme vuotta sitten kävin työväenopistossa kuvanveistossa ja satuin huomaamaan edellisen Hyväksi kotiompelijaksi -kurssin lopputyönäyttelyn. Näyttelyssä oli todella persoonallisia ja taidokkaita töitä. Oli kiinnostavaa nähdä, että ihmiset olivat tehneet itse käsillään jotain, mitä he voivat pitää yllään. Olin itse ommellut viimeksi peruskoulussa, mutta näyttelyn innoittamana päätin hakea koulutukseen.

Kolmen vuoden aikana olen oppinut muun muassa ompelun perusteita, kaavoitusta, sovitusta, ompelua, kuosittelua, materiaalioppia sekä ekologista ja vastuullista materiaalien käyttöä. LIsäksi on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin.

Olen oppinut myös sen, että vaatteen valmistus on paljon muutakin kuin varsinaista ompelua. Suunnittelu, protovaatteen valmistaminen, sovitus ja kaavan korjaus vievät suuremman osan ajasta kuin itse vaatteen ompelu. Olen oppinut arvostamaan vaatteita uudella tavalla. Niiden valmistus on aikaa vievää ja taitoa vaativaa käsityötä.

Koulutuksen aikana olen hankkinut ompelukoneen, saumurin ja valtavan määrän ompelussa tarvittavia pikkutavaroita, joten harrastusta olisi tarkoitus jatkaa kurssin jälkeenkin. Aion jatkossakin osallistua eri tahojen järjestämille ompelukursseille.”

Hyväksi kotiompelijaksi -opiskelijoiden lopputyönäyttely Heijastumia on avoinna 7.-19.5. ma-pe klo 10-20 ja la-su klo 10-16. (Suljettu la-su 11.-12.5.)
Itämerentalo, Työväenopiston Majakka-tila, Tallberginkatu 2A, 2krs. Ruoholahti, Helsinki. Vapaa pääsy.

Seuraava Hyväksi kotiompelijaksi -koulutus alkaa syksyllä 2019.
Koulutukseen hakeutumisen ohjeet löytyvät linkistä.

Teksti Hanna Koivisto, Kuvat Anne Tanhua, Petra Rusi ja Anita Grönlund