Hyvää alkavaa syksyä opiskelijoille ja työkavereilleni!
Jään eläkkeelle käsityön suunnittelijaopettajan toimesta syyskuun alusta pitkän yhtenäisen työuran jälkeen. Aloitin työskentelyn Helsingin työväenopistossa tuntiopettajana1980-luvun lopulla, jolloin olin vielä opiskelija ja vakituisessa toimessa käsityön suunnittelijaopettajana keväällä 2000. Reilu neljännesvuosisata on siis tullut täyteen ja siihen on mahtunut paljon vakaata arkityötä, kohtalainen määrä muutoksia – ja silloin tällöin myös juhlavampia hetkiä. On myönnettävä, että työ on joskus myös uuvuttanut minua, mutta sen mielekkyys ja läheisyys opiskelijoiden kanssa ovat kannatelleet hankalinakin hetkinä. Yhtä tärkeää minulle on ollut työyhteisömme hyvä ilmapiiri ja tuki.
Valmistuin käsityönopettajaksi ja kasvatustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1989. Ennen työväenopistoon siirtymistäni työskentelin tuotesuunnittelijana ja kouluttajana Nepalissa kahteen otteeseen ja käynnistin siellä mm. huovutustuotteiden tuotantoa. Sitä seurasi itselleni merkittävä vuosi Lastenklinikalla askartelunohjaajana, jonka jälkeen siirryin tekstiilityön didaktikoksi ensin lastentarhanopettajien koulutukseen ja sittemmin luokanopettajien kouluttajaksi. Saadessani vakituisen työn työväenopistolta oli hyvin tyytyväinen, sen kautta tuli mahdollisuus keskittyä opetukseen, kurssisuunnitteluun ja alueelliseen kehittämiseen. Työhöni kuului vuosien ajan vastuu aikuisille suunnatusta käsityön taiteen perusopetuksesta yhdessä kollegani Kirsti Soukan kanssa, mukana opintokokonaisuutta toteuttamassa myös monta taitavaa tuntiopettajaa.
Vapaa-ajalla tapahtuneella omalla taidetyöskentelyllä on ollut iso merkitys myös opetustyölleni. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa, kurssisisältöjen ja tehtävien ideointi ja luova ongelmaratkaisu ovat inspiroineen myös omiin juttuihin ja hankkeisiin. Rohkeus kokeilla, onnistua ja epäonnistua ovat toivon mukaan välittyneet myös tunneille.
Olen saanut kohdata vuosien mittaan hyvin monenlaisia ihmisiä, taitavia, motivoituneita, väsyneitä, humoristisia, rohkeita ja arkoja – jokaisen kautta on myös ope oppinut jotain. Kiitos siitä. Työssäni olen rakastanut myös kirjoja, kankaanpainantaa, kirjontaa, villoja, muotoja, pintoja, värejä ja Vuotalon käsityöluokkaa.
Lämpimät kiitokset toimistojen väelle, opistoisännille, opiskelijoille, kollegoille, Vuotalon/Stoan/Silkkikutomon väelle ja kaikille, jotka jatkatte edelleen tätä merkittävää työtä helsinkiläisiä ajatellen!
Kuva: Maria Vuorenjuuri
Teksti: Tupu Mentu