Näin alkoi Hyväksi kotiompelijaksi -kurssi

Siinä se nyt on – Hyväksi Kotiompelijaksi -kurssin (13) ensimmäinen työ, kudotusta kankaasta ommeltu helppo pusero. 

Mittanauha tutuksi 

Helppo kesäpusero ei sitten ollutkaan ihan helppo. Heti alkuun piti opetella runsain mitoin uusia asioita, tutustua tarkasti kaavaan, mitata sen mittoja, verrata omiin ja vielä kerran miettiä onko tämä sittenkään ‘helppo’ ja mittoihini sopiva kaava. Eihän se ollut. Piti muokata, piti suurentaa ja piti ottaa sisään ja taas mitata ja taas sovittaa. 

Saumaharjoituksista tositoimiin 

Eikä itse ompelu ollut sen helpompaa. Jäljennöspaperit rapisivat kun naapurit jäljensivät ommeljuovan paikkaa ja mittailivat saumavarojensa leveyksiä. Kohta, varmaan kohta päästään koneiden ääreen. Multta malta vielä hetki, harsitaan ja sovitetaan vielä. Tässä kohtaa oli mennyt jo useampi viikko ja katsoin pettyneenä peilikuvaani. Ihan liian sopimaton monesta kohtaa. Onneksi on opettaja, jonka harjaantunut silmä paikansi ongelmakohdat nopeasti. Tuosta sisään ja tuohon laskokset. Nyt näytti jo paremmalta. Ja eikun ompelemaan – mutta vasta saumaharjoitusten jälkeen. Innostuneena istuimme koneiden ääreeen, ja ai! miten huolellisesti osasimmekaan ommella ja arvioida kriittisellä silmällä tikin pituutta ja kolmispistosiksakin tyylikkyyttä. Hihat paikoilleen ja nyt alkoi pusero saada muotoa ja uskalsin uskoa että hyvä tästä tulee. Ehkä. 

Viimeinen silaus – silitysraudalla 

Viimeistään tässä kohtaa tuli silitysrauta tutuksi. Samoin kovikekankaat. Oli lähdettävä Ullakkaan erilaisia kovikekankaita hankkimaan. Häkeltyneenä valikoiman laajuudesta valitsin tutun kovikekankaan omasta varastosta pääntien alavaraan ja huolella silitettyäni (15 sek kaksi ja puoli pistettä) sain sen napakasti paikalleen. Ei ollut ihan nappivalinta, totesi opettaja, valitse parempi ensi kerralla. Nyt alkoi jo loppusuora häämöttää, lisää silityksiä, napin valinta ja lenksun tekeminen. 

Miten nätti ja hyvin istuva kesäpusero tästä vanhasta kesämekostani tulkikaan. Ei mitään pikaompelua, surauttamista, vaan huolellista ja harkittua työtä vaihe vaiheelta. Koko suunniteltu aika siihen meni mutta nyt tuli vaate, joka saattaa kestää kriittisemmänkin katseen.  Seuraava työ, neulekankaasta tehtävä pusero, odottaa jo malttamattomana työpöydällä. 

Teksi ja kuvat 

Leena Plym-Rissanen (HKo 13)