Uppotukin uudet seikkailut
Järven pohjasta löytynyt vanha uppotukki sai taas uuden käyttökohteen, kun päätin valmistaa siitä seinäkellon. Mäntytukin pinta oli patinoitunut upeasti, joten se oli syytä hyödyntää. Kello on joka kodin perusjuttuja, ja olikin luontevaa yhdistää nämä kaksi ajatusta toisiinsa.
Aloitin sahaamalla tukin halki, jotta saisin suoran pinnan kellon taakse. Osoitinmerkeiksi sahasin neljä pientä ohutta neliön muotoista palaa samasta puusta. Niistä näkee hyvin, kuinka tiheäsyistä tämä tukki on, eli se on hitaasti kasvanutta ja kovaa puuta. Hahmottelin osoitinmerkit paikoilleen ja kiinnitin ne liimalla. Seuraavaksi porasin sopivan kokoisen reiän näiden keskelle, josta kellokoneiston akseli mahtui läpi. Tämän jälkeen piirsin kellon taustapuolelle koneiston ääriviivat. Kolon koneistolle tein poraamalla isolla poranterällä sopivan syvyisiä reikiä vierekkäin ja viimeistelin työn taltalla.
Öljysin uppotukin puuöljyllä, jotta sain upean patinoituneen pinnan vielä paremmin esille. Öljy myös suojaa puun pintaa ja estää likaantumisen. Kellokoneisto oli helppo asentaa paikoilleen ja kiinnittää akselissa olevan mutterin avulla. Viisarit lyhensin sopivan mittaiseksi kellotauluun. Lisäksi laitoin kellon takapuollelle kiinnityshelan, josta kellon voi ripustaa seinälle.
Kello oli suhteellisen nopea ja helppo valmistaa. Puu materiaalina soveltuu hyvin kellon valmistukseen, ja hienosti patinoitunut uppotukki on näyttävän näköinen kellotauluna. Mietinkin voisiko tässä olla seuraavana käyttökohde uppotukille. Antaa ajan näyttää!
Teksti ja kuvat: Juki Nieminen