”Innostuin kovasti ryijyttämisestä!”
Silkkikutomon Taideryijy- kurssilla valmistettiin syksyllä 2020 ryijyjä pohjakankaalle ompelemalla ja kehyskudonnalla. Kurssin opettajana toimii tekstiilitaiteilija Raija Rastas.
Tässä tunnelmia ja tarinoita kurssilta.
Innostuin kovasti ryijyttämisestä! Olen tehnyt ryijyä kotona sylissäni. Vaikka intoa on hurjasti, työn tekeminen etenee hitaasti, rivi riviltä – eikä oikotietä ole. Se ehkä tässä kiehtookin! Tällä hetkellä ryijyn ompelua on enää 10 cm jäljellä ja sitten pitää keksiä uusi aihe.
“Kokeilukappale” on ensimmäinen kosketukseni ryijyn tekoon. Vähän jännitti saanko kuvioita ollenkaan onnistumaan. Ryijypohjat ja -langat ovat suhteellisen arvokkaita – lopputuloksen pitäisi siis kelvata – ainakin omalle seinälle. Työ jatkukoon… kivaa se on!
Teen pääosin sarjakuvaa ja maalausta, jotenkin näissä ryijyissä sitten yhdistyy molemmat: maalauksellisen eläväinen pinta ja söpöt hahmot. Muotoon leikattuja ryijyjä aion tehdä enemmänkin, niistä tulee sellainen tarramainen fiilis. Ryijyjen tekemiseen kyllä uppoutui täysin, sitä halusi nähdä valmiin työn mahdollisimman nopeasti, mutta tekeminen oli kuitenkin suhteellisen hidasta. Olen tehnyt kolme pientä ryijyä ja vielä yksi jättiryijy kesken!
Ryijyn tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja on ihanan terapeuttista puuhaa. Oma ryijyni valmistuu hitaasti mutta varmasti. Eikä varmastikaan jää viimeiseksi ryijykseni!
Ryijykurssille olen pyrkinyt jo monta kertaa, aina on ollut joku toinen kurssi samaan aikaan. Lankoja on kertynyt vuosien saatossa varastoon, osa omista kudontatöistä mutta suurin osa mummuvainaan perintönä lankakauppiasajoiltaan. Näitä olen nyt käyttänyt osaltaan ryijyssäni. Taidehallin ryijynäyttelyn nähtyäni päädyin tekemään omannäköiseni värikkään ryijyn, jossa hyödynsin myös opistolla itse kehräämääni villasilkkiä. Näin sain nekin käyttöön varastoistani.
Luonto on ollut innoittajani monessakin käsityössäni. Niin myös tässä. Joskus näkee todella hienon ja taidokkaasti kudotun hämähäkinverkon luonnossa. Tästä sain idean ryijyyni. Värjäsin käytetyt langat itse luonnonväreillä ja käytän myös luonnonmustaa. Kudon ryijyni kudontakehyksessä. Ryijyni on 100 % villaa.
Ryijysuunnitelmani keskiössä on isältäni jo 20 vuotta sitten perimäni ruma, pieni hääryijy. Se on ainoa muistoesine isäni äidistä, jota en ole koskaan tavannut. Hän teki ryijyn sota-aikana, 1940-luvulla.
Tavoitteenani on ommella perintöryijyyn kehykset, jotka muuttavat ryijyn olemuksen tunkkaisesta valoisaksi. Jo muutama vuosi sitten tein aiheesta erilaisia sommitelmia Photoshopilla ja silloin päädyin tummiin kehyksiin. Tähän ryijyyn tummat kehykset ompelen tummansinisestä, tummanruskeasta ja mustasta ryijylangasta smyrna-pohjakankaalle. Lisäksi ompelen ryijyyn äärettömyyden symbolin keltaisella langalla. Symboli kuvastaa sukupolvien jatkumista.
Kurssilla olen oppinut ryijyn ompelemisen perusteiden lisäksi ryijyn viimeistely- ja kiinnitystekniikoita. Myös vanhan ryijyn kunnostus ja hoito ovat olleet oleellisia oppeja minulle. Ryijyn ompelu on rauhoittavaa, melkein meditatiivista. Työ etenee hitaasti ja luulen, että saan sen valmiiksi vasta ensi keväänä. Hitaus on omanlaisensa nautinto. On mukava saada työskennellä menneiden sukupolvien parissa vielä pitkään.
Tykästyin alussa perinteisiin ryijyihin, joissa käytettiin vinoneliöitä sekä luontoaiheita. Tästä syntyi ajatus “modernista perinneryijystä”. Päätin lisätä vuosiluvun muistoksi poikkeuksellisesta vuodesta. Ryijyssä on käytetty kirjontaa yksityiskohtien tekoon. Ryijyn tekoon uppoutuu helposti pitkiksi ajoiksi ja kun vauhtiin pääsee niin on vaikea malttaa lopettaa. Aikaa vievää puuhaa, päätin yksinkertaistaa ja vähän pienentää ryijyä alkuperäisestä suunnitelmasta, jotta tulisi valmistakin jossain vaiheessa:)
Teksti ja kuvat Raija Rastas (ellei toisin mainita)