Välähdyksiä Ravattulan muinaispuku-kurssilta
Voi sanoa, että muinaispuvun valmistuksessa on ollut vauhdikas vuosi! Moni puvun osa on jo hyvässä vaiheessa valmistumassa. Osien yksityiskohdat ovat haasteellisia ja hitaita tehdä. Maltilla hyvä tulee.
Mitä olemme tehneet ja oppineet
Takana on lukuvuosi Ravattulan muinaispuku-kurssia. Lähinnä vuosi on kulunut kutoen ja nauhoja valmistaen. Tässä artikkelissa tarjotaan välähdyksiä kurssilta puvun eri työvaiheita kuvaten.
Menekkilaskelmien jälkeen käynnistyi mekkokankaan loimien luonti. Saimme valita kumman värisen mekkokankaat teemme, joko luonnonvärisen tai värikkään oranssin kankaan.
1300 lankaa tarvittiin noin 124 cm kankaaseen. Maltti oli valttia. Hitaasti hyvä tuli.
Aina jännittävä hetki miltä kudottu työ näyttää. Kelvolliselta, sanoisin. Edessä vielä mekkokankaan kudontapinnan viimeistely ja kankaan toiseen päähän huolittelulautanauhan kutominen. Sitten kankaalle pesu. Tämän jälkeen pääsee mekon leikkaamiseen ja ompeluun. Ompelulla siis jatketaan syyskuussa. Nyt kangas jää odottamaan.
Viittakankaan laittamista kangaspuihin. Monta vaihetta ennen kuin kangas on kudontavaiheessa. Ryhmätyönä kuitenkin kaikki käy ripeästi.
Kaikki ei ole kuin teollisissa kankaissa. Lankojen käsin värjäys näkyy kankaan pinnassa. Yritimme lajitella vyyhdit kahteen eri sävyisiin pinoihin, vaalea ja tumma menetelmällä. Kuitenkin kaikilta osin emme saaneet värejä sekoittumaan. Viittakankaan sidos on 2/2-toimikas, jossa reunoissa putkihulpiot.
Välillä kaikki meni hyvin ja syntyi kohtuullisen hyvää reunaa putkihulpiona. Aika ajoittaan kuitenkin syntyi haasteita varsinkin kankaan toiseen reunaan. Loimilankoja katkeili. Kun vaihtoi viriötä, piti käsin joka kerta avata viriö ja tarkistaa kudelangan asettuminen reunaan. Noin 100 cm leveä kangas oli helpompi kutoa kuin mekkokangas. Oikean tiheys 10 oli haaste löytää näin ohuelle langalle, varsinkin mattojen kutomisen jälkeen. Kudelanka oli koko ajan saman väristä, joten kutominen sujui sutjakkaasti.
Viittakankaan leikatut reunat yliluoteltiin ja tämän jälkeen pesu käden lämpöisessä vedessä. Nopeasti kuivaus froteepyyhkeiden välissä rullaten. Helposti kosteus lähti pois, jo muutaman pyyhkeiden vaihdon jälkeen. Lopuksi ilmavasti kuivaus lämpimässä tilassa. Seuraavat työvaiheet odottavat. Päärmeet päihin. Tuppilonauha reunoihin, etureunoihin kiinnityslenkit ja nyöri sekä spiraalikoristeet. Vielä on tekemistä ennen kuin on valmista.
Tässä on alkamassa tuppilonauhan valmistus lautanauhana. Nauha kiertää viitan ympäri ja määrällisesti sitä tarvitaan yli neljä metriä. Nauha on kapea.
Spiraaleiden leikkaaminen on hidasta ja ottaa sormiin. Spiraalit kootaan langalla yhteen ja kiinnitetään viittaan ommellen. Pronssilanka on kuvioissa eripaksuista ja niissä on eri kierremääriä.
Kapea esiliinakangas, joissa reunoissa putkihulpiot oli nopea ja ongelmaton kudottava. Melkein pääsi nauttimaan kutomisesta. Esiliinan ja viitan väri ovat eri sinistä.
Melkein on aihetta juhlaan, kun kudotut kankaat osa kerrallaan saadaan pois puista. Seuraavat työvaiheet odottavat.
Huolittelulautanauha viimeistelee esiliinan loimilangat. Ylä- ja alareunassa nauhat ovat erikuvioisia. Huolittelulautanauha tehdään kankaan nurjalle puolelle. Kuvassa olevat hapsut leikataan lyhyemmiksi.
Esiliinan testikangas pesussa, jossa pyrittiin saamaan tietoa kankaan kutistuvuudesta ja värin päästämisestä. Kangas kutistui pituuttaan noin 2 cm, leveydestä ei yhtään. Värin päästö ei myöskään tapahtunut. Kankaasta tuli notkeampi pesun jälkeen.
Spiraalikoristeet lopulta kiertävät esiliinan ympäri. Esiliinan kulmiin tulee viuhkamainen spiraalikoristekuvio viimeistelemään lautanauhojen loimilangat. Eri kierremäärillä ja eri paksuisesta metallilangasta tehdyt spiraalikoristeet oli ollut suuri töisiä. Jos on tarkka jokaisessa spiraalissa, olisi hiomista viilalla, jotta leikattuun pronssilanka ei tarttuisi kiinni ja käytössä vaurioita kangasta. Vielä esiliinasta puuttuu pronssikierrepalaset reunoja kiertämässä. Myös kuvassa hapsut on vielä leikkaamatta lyhykäsemmiksi.
Esiliinan vyönauhan valmistus alkaa lenkin punonnalla. Tässä pieni yksityiskohta punonnasta. Kokonaisuudessa tämä työn yksityiskohta saattaa jäädä huomaamatta. Punonnasta muodostetaan lenkki, joka jatkuu ristikkonauhana.
Ristikkonauhoja tehdään kaksi, ja ne kiinnitetään esiliinan kumpaankin reunaan. Ne kiertävät vyötärön ympäri ja nauhanpäät solmitaan eteen rusetille.
Vielä ristikkonauhan langat viimeistellään pylväspunoksin. Hapsujen juureen ommellaan ketjusilmukkarivi. Pylväspunokset eivät ilman harjoittelua onnistu. Tämä on hieno yksityiskohta nauhassa.
Nauhoja, nauhoja…Ohimokoristeen nauhaosa on valmistettu ristikkonauhana, joissa spiraalikoristekuvio viimeistelee langat. Kuvassa esiliinan ristikkonauhat ja tästä näkyy nauhan päiden viimeistely pylväspunoksin. Sukkien sidontanauhat on myös koristeltu spiraalikoristein ja pylväspunoksin.
Sukkien sidontanauha on pitkä loimi, jota kudotaan vuorotellen molemmista päistä. Lautanauhassa syntyy kierrettä, joten näin saadaan kierre purkautumaan. Sidontanauhoissa on erittäin ohutta lankaa ja ne ovat hyvin kapeat.
Keskittymistä vaativa työvaihe on spiraaleiden tekeminen ensin kierrelötköksi pronssilangasta ja sitten niiden leikkaaminen eri kokoisiksi palasiksi. Tarkkana täytyy olla määristä eri töihin.
Harjoitus tekee mestarin, sanotaan. Ohimokoristekuvio on hyvä harjoitella hamahelmin ennen oikeaa työtä. Näin saa tuntumaa pujotusjärjestykseen kuvion sisällä.
Harjoittelut on harjoiteltu ja ristikkonauhan päihin tehdään viuhkamainen pronssispiraalikuvio.
Ohimokoristetta voi käyttää näin tai sitten pellavaisen tai villaisen huivin päällä. Viuhkamainen koriste asettuu korvan eteen noin silmien korkeudelle.
Mitä tekisin?
Työt ovat eri vaiheissa. Mitä voisin tehdä? Töiden viimeistelyssä onkin sitten kesätyötä.
Puvun valmistuksessa erilaisten nauhojen valmistuksella on iso rooli ja niiden valmistuksessa työtunteja ei uskalla laskea. Kudotut osat puvussa tuntuu helpoimmalta osiolta. Mieleen tulee ihmettely ja kunnioitus isoäitien näppäryydestä ja taidoista.
Vielä edessä on huivi- ja sukkakankaan kudonta ja ompelu. Suurena työnä mekon ja aluspaidan ompelu. Sokerina pohjalla mekon lautanauha ja jalkineiden valmistaminen.
Esittelimme jo töitämme…
Keväällä 15.4. esittelimme Ravattulan muinaispuvun valmiita osia tapahtumassa Ravattulan muinaispuku – avoimet ovet. Paikalla pystyi myös kokeilemaan nauhojen valmistusta ja spiraalikoristeiden tekoa.
Kertomus retkipäivästä Ravattulan Ristimäellä.
Onko pukukokonaisuus valmis vuoden kuluttua? Paljon on työtä edessä. Juhlat puvun valmistumisesta tulevat välillä keskusteluihin. Tätä kohti kilvoitellaan.
Kiinnostuitko?
Lisätietoja puvusta saat linkeistä Ravattulan muinaispuku ja Ravattulan Ristimäen tutukimukset facebook-sivuilta. Ravattulan puvun julkistamistilaisuudesta löytyy kuvia puvun yksityiskohdista.