Uppotukin uusi elämä

Kesämökkimme järven pohjasta löytyi uppotukki, valtavan kokoinen tiheäsyinen mänty.

Voin vain arvailla kuinka kauan se oli siellä maannut, ehkäpä 50-100 vuotta. Olisi mielenkiintoista tietää tämän tukin tarina eli miten se on aikoinaan joutunut järven pohjaan.

Tukki oli aikojen saatossa värjäytynyt upean harmaaksi, ja mietin, että tämä tukki on hyödynnettävä jollain tapaa. Uppotukki voi säilyä vedessä useita satoja vuosia. Se patinoituu kauniisti pinnalta, mutta säilyy sisältä kovana. Tiheistä vuosirenkaista ja painosta päätelle puu oli kasvanut aikanaan hitaasti, joten se saattoi olla jo itsestäänkin sata vuotta vanha, ellei enemmänkin.

Hauska muoto vei ideaa eteenpäin

Olin jo pidemmän aikaa ajatellut, että mökki kaipaisi uuden numerokyltin entisen tilalle. Uppotukin lahonkestävyys on hyvä, koska se ei enää ime vettä sisäänsä kuivuttuaan. Tämän takia sain idean tehdä tukista ensin kyltin ja sen jälkeen antaa muiden ideoiden tulla omia aikojaan.

Tukin päästä löytyi hauska muoto, ikään kuin hauen pää. Sahasin pätkän tukista irti ja halkaisin sen niin, että sain tasaisen pinnan numerointia varten. Muotoilin myös hauelle pyrstön. Tämän jälkeen hahmottelin numerot, jotka kaiversin koristeveistotaltalla. Tiheäsyinen mänty ei ole kaikista helpoin veistettävä, joten veistotalttojen on syytä olla teräviä. Lisäksi värjäsin numerot, jotta ne erottuisivat paremmin. Pintakäsittelyksi valitsin ulkokäyttöön soveltuvan värittömän puuöljyn.

Uppotukista on nyt käytetty vasta murto-osa. Polttopuuksi se on liian arvokasta eikä se pala edes kovin hyvin, koska se menettää vedessä ollessaan puulle ominaisen ligniinin ja hartsin. Joten antaa tukin vielä kuivaa rauhassa, samalla kun mieleni jatkuvasti kehittelee uusia käytökohteita sille!

Teksti ja kuvat: Juki Nieminen